Natustan tässä jouluna saamaani luuta, ja tuli mieleen LULU. Ja mun on kyllä nyt pakko kertoo teille, miten mulle kävi jouluna sen Lulun kans. Siis APUA, mää MELKEIN menin ja rakastuin, mut sainki sit rukkaset. Kylymät ja kovat. Suorastaan jäätävät. Ja nyt oon ollu aika down, siis allapäin, jos joku ei enkkuu snaijaa. Tää juttu meni nimittäin jotakuinki näin:
me oltiin isännän ja emännän kans "mummolassa" joulun vietossa. Se on ihan kivaa, mut mulle aika raskasta, ko kokoajan pitää vahtii sitä hirveetä ihmismäärää ja niitä kissojaki on kaksin kappalein. Mä oon kyllä oppinu jo kiertämään ne kaukaa, ku ne on muka olevinaan vähän niinku BOSSEJA sielä, eikä ne ymmärrä kunnioittaa tämmöstä reilut 35 kiloo isompaa elukkaa. Siis ne on ihan taukkeja, kärttysiä vanhoja piikoja emännän mielestä ku ne on molemmat leikattu. Kuitenki, pointti on se, että kumpiki niistä on läppässy mua kirsuun ko oon menny tekeen liian läheistä tuttavuutta. Mä en tajua niitä, ku ne kuitenki heiluttaa häntää silleen leikkiin kutsuvasti, mut sit kuitenki repii silimät päästä. Ihan GREISEJÄ! Oon sit todennu, että parempi antaa kärttysten kärtytä ihan keskenänsä.
Mutta asiaan. Jouluna oli sit aika kylmä, ja emäntä laiskotteli viltin alla ja isäntä oli töisä, TAAS. Joten mä lähin emännän siskon, sen miehen ja niitten seropi-piskin Seran kans ulkoilemaan mehtään. Se Sera on kyllä kiva tyttö, me ollaan ihan bestiksiä. Pari kertaa mä oon yrittäny sitä vähän "silleen", mut ei se oo mulle lämmenny. Kai se on mulle niinku äiti-hahmo. Vaikka Sera-tätiks me sitä aina kutsutaan. Seran kans siellä kirmailtiin hangessa vapaana ja meillä oli oikein lystiä, mutta sitte: Lulu. Mikä ihana Lulu sieltä puun takaa singahti mun luokse. Se on siitä jostain lähinaapurista, joku hirvikoiranarttu, ja mä RAKASTUIN siihen ensisilmäyksellä. Aluks me telmittiin kolmistaan, ja mä tunsin jo olevani vähän kovempiki UROS kun olihan mulla silti kaks narttua.Siis jo niinkö haaremi. Lulu sit kuitenki kyllästy meidän seuraan, ja päätti jatkaa matkaansa. Se kuulemma tekee pitkiäki lenkkejä, onpa sitä joskus autolla haettu kyliltäki asti, jostain 10 kilsan päästä. Mä olin kuitenkin NIIN Lulun lumoissa, että en malttanu antaa sen mennä yksin, joten singahdin sen peesiin ihan TÄYSIÄ. Emännän sisko ja sen mies yritti mua kieltää, mut eieieieieiei, Lulun tuoksut ja kaikki, Ah, ne oli niin huumaavat. Edes Sera-täti ei saanut mua kääntymään takasi. Niinpä mie sit lähin sen Lulun matkaan. Sillä välin emännän sisko säntäs kauhusta kankeana ukkonsa kans kertomaan emännälle mitä oli tapahtunu, ja emäntä oli kai ennätysajassa vaihtanu vanhat virttyneet nallekalsarinsa toppavaatteisiin ja sännänny noituen ulos. Sit ne lähti seuraamaan meidän jälkiä (joskus muuten aika fiksuja noi ihmisolennot, osaavat muka jälestää). Pakkasta oli aika kovasti, yli 20, ja tuulikin oli pureva. Emäntä pelkäs että mää jäädyn ja se sen sisko soitti jo niitten iskälle että laittaa autoa lämpeneen jos pitää kauemmas lähtiä.
Sillä aikaa ko nämä raukat oli MINUSTA huolisaan, mie liehittelin sitä Lulua minkä kerkesin. Mut ei se halavatun pihtari alkanu mun kans millensäkään, äkäili ja kärtys vaan. Loppupeleisä mulla sit tää miehinen itsetunto koki jo pikku kolauksen ja tais siinä vähän emäntääki tulla ikävä. Olinhan mä ihan yksin ekaa kertaa IHAN oudossa paikassa ja IHAN oudon tytön kans. Ja KAUKANA kotoa. Hetken punnitsin vaihtoehtoja, ja katsoin lopulta parhaaksi pinkoa niin kovaa ko kintuista lähtee samaa reittiä takasi, mitä olin Lulun kans karkuteille lähtenykki. Ja voi että mie olin ILOINEN, kun hiffasin emännän sielä tiellä! Ne oli kerinny jolokotella meidän perässä ehkä jonku kilometrin, kunnes tienristeyksessä jäljet oli menny hukkaan, ja ne siinä arpo että mihin suuntaan lähtevät. Emäntä huomas mut jo kaukaa, tämmösen salskean mustan salaman kiitävän pitkin lumista tietä, ja kutsu mua tosi ilosella äänellä ja juoksi vastaan. Oi sitä jälleennäkemisen iloa, halittiin ja pusittiin. Ja mie olin ihan läkähyksissä ja valkosena kuurasta kauttaaltaan ja naamaki oli jääsä. Ja varpaitten välisä ainaki kilon köntit lunta. Mutta voi, emäntä oli NIIIN ilonen ko sai mut takasi, että ei se ollenkaan mua torunu, vaikka vähän karussa olin ollutki. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sera-tätiki oli mukana mun etsintä reissulla ja se kyllä katto mua vähän pahalla silmällä,mut se jo seuraavan päivänä oli sit leppyny ja leikki taas mun kans.
Että semmosta jouluäksöniä järkkäsin tänä jouluna. Mitähän sitä ens joululle kehittelis...
Ei emännälle saa jouluna tuollaisia yllätyksiä kehitellä! Normiarkena ehkä, mutta ei jouluna O.o
VastaaPoista