sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tehoviikonloppu! TYKKÄÄN!


No NYT oli sutinaa! JIPPII!! Lauantaina siis pakattiin tää meijän remmi astraali-ilmiöön ja köröteltiin Lapualle "sukukokoukseen". Kirjaimellisesti siis köröteltiin! tai ainaki viimoset 30 kilsaa. Joku oli vähän tehny navigaattorille hienosäätöä ja mentiin sit jotain pieniä serpentiini-teitä. Ei niin mukavaa sikaosastolaiselle, ja kotia päin tultiinki sit vastoin jokaista navigaattorin ohjetta :) Mulla oli vähän skeptinen olo koko reissusta, koska tuo ihmisten pentu on oppinut konttimaan ja nousemaan pystyyn, ja se ei taho millään pysyä paikoillaan. Jotenki en osannut kuvitella sitä päiväks rattaisiin kököttämään. Mut oikeestaan se vetiki ihan hyvin. Siinä vaiheessa kun mä olin emännän kans peltojälellä ja isäntä ja pentu ja muut hengas sielä pellon reunalla, niin sillon sieltä kuulu kätinöitä. Mut, riemu pääsi valloilleen siinä vaiheessa kun me oli jälki tehty ja taivas repes! Jestas sitä vettä tuli ku esteristä, ja mut heivattiin pika vauhtia auton perälle, pennun vaunujen päälle vejettiin sadesuoja ja emäntä ja isäntä kyhnötti sontikkojensa alla. Pennusta se sade oli vallan ratkiriemukasta, se suorastaan hirnu kun vesi ropisi sontikkaan... hohhoijaa, mitähän siitäki ipanasta vielä tulee.. No, hauskinta tässä mun mielestä oli se että me ajettiin se jälki EKANA!!! Muut teki sen saman homman sit siinä kaatosateessa, HA! Siinä oli oikeestaan mun leiriäksönit. Noi kävi sit vielä syömässä ja seurustelivat siinä hetken. Lähettiin sit ajeleen takas kotia päin ko pentu rupes väsymään. Mut, kivaa oli, kaikessa lyhykäisyydessään :)


Tänään vein sit ekku aamulla emännän lenkille ja sen jälkeen me lähetiin kahestaan lampille mätsäriin. Koirakoita ei ollu mitenkään paljon, mut isot aikuiset arvosteltiin vimppana, joten jouduttiin hengata jonku aikaa.. Mut, siinähän se meni kuunnellessa pikku koirien räykytystä ja haistellessa ilmaa. Mä suoriuduin koitoksestani emännän mielestä vallan hienosti, ja tulin toiseks. No mut hei kamoon, mitäpä muuta tämmöseltä komeelta vaatimattomalta urosten urokselta voi odottaa.


Mä luulen, että mun ykkössija kaatu tohon mun pikku karvattomaan länttiin otsassa... Sattu nimittäin semmonen, krhm.. sanottasko että ÄKSIDENTTI täsä yks ilta kun emäntä haki mua sisälle. Katsokaas kun mulla on semmonen tapa, että vimoseen asti yritän saaja emäntää leikkiin mun kans mun lempparilelulla, joka on millon missäkin päin pihaa mihin sen nyt oon kullonki sattunu unohtamaan. No siis, nappasin sen lelun siitä nurtsilta ja lähin täysiä kouhottamaan emännän perään ja kurvasin semmosen siistin ysikymppi mutkan siitä talon nurkalta, ja kappas kehveliä, isäntä oli roudannu sen samperin pallogrillin keskelle mun kiitorataa sen kummempia kertomatta. En kerenny oikeen ees tajuta mikä se oli, mutta lopputulos oli se että maata retkotin sielä grillin jalkojen ja tuhkan seasa. Emännällä tuumas tulla lirit housuun ko se nauraa rätkätti mulle, eikä sillä tullu pieneen mieleenkään edes kysyä että miten kävi! änböliivöböl!!! Hetken siinä hämmästelin, keräsin itsetuntoni rippeet ja jolkotin häntä koipien välissä takaovelle odottamaan, josko se emäntä sais naurultansa lompsittua päästään mut iltaruoalle. Että näin. Siinä rytäkässä siis koppasin tuon ohtani, varmaanki siihen alaluukun vipuun silleesti, että vähän lähti karvoja. Ja siinä TÄYTYY olla syy mun mätsärin ykkös-sijan menetykseen. Palkinnoks tästä kakkos-sijasta sain lahjakassin jossa oli liha-ateria, herkkukeksejä, kettinkipanta ja juomapullo. Ihan jees, niitä keksejä pääsin maisteleen heti ja ne oli kyllä hyviä. Liha-ateriaa tässä vielä oottelen... lähenpä kattoon joko se kokki ois kohta mun annoksen saanu esille! Sitte taidan rojahtaa tohon takan eteen jo yöunille.



sunnuntai 4. syyskuuta 2011

TYLSÄ ELÄMÄ!


.......................Kisu-misu...


......................katsoi parhaaksi pysytellä aidan päällä..


....................kun otin Sera-tätin kans vähän geimiä..



oikiasti! Nyt alakaa kyllä kohta palaa tällä pojalla PÄRÄNDERIT jos tähän mun laiffiin ei saaja JOTAIN sutinaa. Siis mitä viimisen kuukauden aikana on tapahtunu; EI YHTIKÄS MITÄÄN! voi huokausten huokaus. En ehkä ala enää tätä touhua. Protestina oon jo kuopassu parit montut tuohon takaportaitten juureen! isäntä tykkä varsin kyttyrää, ja siirsi mun köyden toiseen paikkaan kiinni. No, montutin sieläkin, mut tällä kertaa kaivoin semmosen ison kiviröykkiön viereen. Oman pikku pesän. Sielä on kiva kölliä :)

Oikiasti on kyllä ollu harvinaisen EI-tapahtuma-rikasta nää pari viime viikkoa. No, okei, on me käyty pari kertaa Lampilla Sera-tätin kans leikkimässä, mut muuten mun sutinat sit onki rajottunu näille omille huudeille. PAITSI: yks kaunis lauantai aamu emäntä sano isännälle että "NYT mää lähen tuon lukanderin kans piiiiiitkälle lenkille, pitäkääpä lystiä täälä pennun kans silläaikaa." No, tarina ei kerro kuinka lystiä niillä oli, mut, MITÄPÄ tapahtu mulle!!

Siispä, emäntä lähti pyörällä ja poikettiin tosta pyörätieltä semmoselle mettätielle ja mä pääsin sit vapaana kirmailemaan. Se tie jatku EHKÄ jotain reilun kilsan muuttuen semmoseks kämäseks peltotieks. Emäntä heitti viimen pyörän ojan reunalle, ko yöllä oli tullu vettä ihan törkiästi ja se peltotie oli jo aika rapanen. No, MINÄHÄN nautein siitä kuravellistä ihan kympillä ja sinkoilin sinne tänne ihme hajujen perässä ja emäntä koitteli säästää uutuuttaan kiiltävät juoksutennarinsa puhtaina. Sit ku tie rupes jo muuttuun pelloksi, emäntä pysähty yht´äkkiä ko seinään. Mä en ees tajunnu, olin niin hajujen huumassa että en ollu edes kuullut sitä RYSKETTÄ! Nimittäin siitä pellon reunasta singahti jissuksen suuri hirvi ihan törkiän kokosten sarviensa kans. Emäntä parka näytti siltä että se pyörtyy justahan ja näytti se arpovan että juokseeko lähimmän ladon katolle pakoon. Minä katoin sitä juoksevaa otusta vähän aikaa että mikä hemmetti tuo on, sit vilkasin emäntää että mitä se tekee (no oli kauhusta kankeena edelleenki), ja totesin että paras ottaa ohjat omiin käsiin ja säntäsin sen elukan perään ja pijin sille muuten sen sortin pätkeen että se katto paremmaks rymistellä sinne mehtän uumeniin...

Sit ku sitä elukkaa ei enää näkyny, menin emännän luokse. Sielä se puuskutti ja tasotteli henkiään, ja sano mulle että oli viime hetkellä tajunnu että hirvihän on kasvissyöjä, että ehkä sinne ladon katolle ei tarvikkaan kiivetä =) Lähettiin siitä sitä kotia päin suhteellisen rivakkaa kyytiä. Emäntä laulaa loilotti jotain ihme joikausta koko matkan isolle tielle asti. Sillä kuulemma pelotti että voihan sielä olla karhujaki... Sen jälkeen ei olla ko. mettätielle eksytty =)

Että näin. No, onneks mulle on sutinaa luvassa ens viikonloppuna: Mun kenneli järjestää kasvateilleen viikonloppuleirin Lapualla. Tämä revohka pakataan tuohon meidän ei-niin-tilavaan perheautoon pennusta ja vaunuista lähtien ja mennään lauantai-päiväksi viettämään sinne laatuaikaa muiden Hoffen-Haussilaisten kanssa! JEE! Luvassa siis toivottavasti hieman tapahtumarikkaampi seuraava bloggaus :D