Häpi nyy jiör ja silleen...!!

Morjensta vaan kaikki hännänheiluttaja-kaverit ja kaikki muutki.
siis mun on nyt IHAN PAKKO avautua: mä EN KESTÄ tätä talvea!!! Siis kaikki oli ihan jees vielä muutama viikko sitte, mut nyt tää meininki on menny IHAN MAHOTTOMAKS!!! Lunta on tullu ko saavista viimisen viikon ja isäntää ei oo kotona juurikaan näkynyt. Mä jo luulin että niillä on emännän kans tullu bänksit, mut emäntä rauhotteli että isäntä on töissä, auraamassa tarkemmin sanottuna. En mä siitä mitään tajunnu, onks se jotain syötävää?

no, kuitenki. Main problem on nyt hieman nolo, nimittäin tuota lunta on tullu ihan liikaa että mä pystysin käydä... öö.. no, kyllä te tiiätte.. kakkosella, puuppaamaassa, shaissilla. Siis tää on ihan karseeta. Mä oon kuitenki sen verran hieno mies, etten pyörätielle pasko, mut mikä neuvoks, kun kummallaki puolen tietä on aivan järjettömät lumivallit. Emäntä nauraa mulle ihan kippurassa, kun pompin kuulemma kuin eksyny jänis yritäessäni järjestää itelleni sopivaa shaissi-paikkaa. Siis mä en ymmärrä mitä hauskaa siinä ny sitte muka on? Yritäpä ite paskoa puolimetriseen hankeen ilman että shaissi tarttuu perskarvoihin!! Ei oo kyllä yhtään mukavaa. Kaikista noloin viritelmä oli ehkä se, kun kiipesin yhen lumivallin päällle, se oliki vähän kovempi, ja puuppasin sit siinä, niin ne hiivatin pökäleet kuitenki valu sit siihen pyörätielle... TOSI NOLOA! Emäntä kyllä kiitteli, on kuulemma kivempi kerätä ne siitä tieltä kuin kahlata ite sinne puolen metrin
hankeen niitä siivoomaan.

Ja sit se toinen kirous tässä talvessa: Lumipaakut tassuissa, ne on ihan HIRVEITÄ!! emäntä kyllä yrittää pitää töppösten karvat minimipituudessa, mutta mulla paakkuuntuu aivan tajuttomasti lunta varpaitten väliin. Se aiheuttaki välillä kuulemma aivan hulvattoman hauskoja liikeitä kesken lenkkien. Varsinki kotiin päin tullessa, kun takana on jo pitempi lenkki ja paakut alkaa oleen sietämättömät, syöksähtelen tantereeseen milloin mikäkin kinttu edellä ja jään jykertämään jäätä pois. Emäntä tulee kyllä sit aina kaveriks kun se sormillansa lämmittää jotenki että ne sulaa nopeempaa pois. Mut ei se kyllä pitkään auta ku on taas uudet köntit riesana. Emäntä on suunnitellu hankkivansa mulle semmoset tossut, mutta jostain syystä se on kovin epäileväinen että mä suostuisin niitä käyttämään. Ehkä se joku päivä varastaa isännältä reikäset vanhat sukat ja askartelee niistä mulle omat semmoset kokeiluversiot, ennenkö investoi oikeisiin. En tiä, siinä kyllä menee miehisyys, jos joutuu semmosia töppösiä käyttämään. Meitä on pari kertaa iltalenkillä tullu vastaa noin naapurin rotat.. tai oikeesti ne on jotain chicuhauvoja,tai jotain semmosia, mut kissan kokosia kuitenki. Ne piipittää ihan hirveesti, tai luulevat kai haukkuvansa, mut semmosta ihme kimitystä se kuitenki on. No, niillä pojilla on ne töppöset, ja täytyy kyllä sanoa, että näyttävät aika naurettavilta. Tai, voihan olla että se johtuu siitä äänestä mikä niistä lähtee. Mä en kauheesti niistä pojista perusta, voisin kyllä leikkiä niitten kans, sen verran hauskoilta ne kuulostaa. Oisivat varmaan hyviä uusia vinkuleluja. Mut emäntä ei oo mua päästäny niitten kans. Kerran niitten emäntä pysähty jutteleen ton mun emännän kans, ja se toinen rotta kimitti KOKO AJAN, aivan ku sillä ois ollu joku HÄTÄ! Mulla meinas hermot palaa sen kans, ja aloin jo haastaan sitä leikkimään ja emäntäki meinas persiilleen lentää, ko otin vähän pikku spurtteja.No, harmi vaan, emännät katto sit parhaaks jatkaa matkaansa eri suuntiin ja mulla sit jäi sen vinkulelu kokeilematta. Ehkä ens kerralla sitte.

Nii, ja vaihtuhan se vuosikin täällä meilläkin päin. Se oliki jo mun elämäni toinen raketti-ilta. Sen ensimmäinen oli kyllä ihan hirvittävä, mut mä olinki sillon vasta PENTU, enkä tajunnu niistä mitään. No, tää kerta oli vähän erilainen. Emäntä kyllä jo vähän kauhulla odotti iltaa, kun tässä meidän perällä on yleensä varsinainen sotatantere, kun nuo naapurin kakarat alottaa sen tykittämisen. Jostain syystä tämä kerta kuitenki oli rauhallisempi, liekö lama iskeny, vai olivatko tuhlanneet kaikki rahansa vietettyään kaks viikkoa josain epygtisä. Emäntä sit päätti viedä mut tohon pihalle saamaan vähän "shokkihoitoa" kun en sisätiloissa kiinnittäny pommeihin mitään huomiota. Aluks mä olinki ihan että jee, naapurin kakarat!! Ko ne on kyllä välillä ihan kivoja leikkikavereita, ne joskus heittelee mulle keppejä ja muuta kivaa. Mut nyt ne ampuki niitä paukkuvia pommeja ja mä olin ihan että whaaaaat!?!?!? ja tein uupparin heti siinä pihan reunalla ja aloin pinkoa turvaan kotia kohti. Mut emäntä seisoki remmin päässä hievahtamatta eikä päästäny mua, ja mä katoin sitä että ooksää saamari HULLU!?!? nehän voi vaikka tappaa meijät! Sit mie epätoivosesti yritin saada emännän huomion, ko se taukki ei tajunnu että me oltiin suuressa vaarassa! Hypein ja pompein sitä vasten ja vikisin ja kitisin, mut se oli niinku ei ois mua huomannukkaan!! Sit se kuitenki hokas että mulla ehkä ois ollu jotain asiantynkää, ja kumartu siihen maahan ja mä sit ponkasin sen syliin heti ja nuolein sen naamaa ja yritin saada sen ymmärtämään että mikä tässä tilanteessa nyt ois paras ratkasu. Mut EI!! Nuo on sit josku ihan järjettömän tyhmiä nuo ihmiset. Sit siihen tuli naapurin ukko ja akka kans ja ne jututti mua ja sit mä vähän rauhotuinki jo. Ne rupes sit ton emännän kans jutusteleen ja mä sit totesin että eikai täsä nyt sit mitään hätää ehkä olekaan ja hengasin siinä sit niitten kans ihan tyynen rauhallisesti, pistin joutesani maate siihen hankeen. Emäntä kyllä oli vakaasti sitä mieltä, että sain jonku paskahalvauksen koska NIIN välinpitämättömänä makasin aloillani enkä hätkähtänytkään ainootakaan paukkua joka pamahti. En edes niitä muutamaa isompaa. No, esitin tosi hyvin sen tyynen rauhallisen lemmikin roolin loppuun, kunnes emäntä sit teki eleitä että lähettäs sisälle päin. A VOT! Mie pistin ykkösen silimään ja olin oven suussa kuin rasvattu salama, tai tässä tapauksessa, raketti äässissä. Sisällä oliki sit kiva kölliä loppuilta ja kuunnella sitä pauketta, olihan se nyt paljo turvallisempaa.

Että tämmöstä täällä meidän perällä! Toivottavasti ammuitte nätisti niitä raketteja ettekä ottanu sitä gölgiä. Vai joulunako sitä otettiin. Siitä voi tulla pää kipeeks. Kuulemma.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Sincerely Yours,
Maailman Ihanin ja Kiltein hovarontti poika Luka-The-Luupää