Räyh!

no ei mulla mitään asiaa ollu, kävin vaan pikasesti päivittään uuden kuvan tohon ylös. Se on mun virallinen 4-vee poseeraus, että sillä silmällä sitte katotte!! Emäntä otti sen upo-uudella kiiltävällä, millä lie,  Känönillä. Naureskeli vaan mulle, että tais olla piskillä hyvät houkuttimet seistä hievahtamatta paikallaan, kun mä olin tasan samassa asennossa joka kuvassa minkä se otti. Hehe, sanon minä. Kai se enimmät kuolajojot fotoshoppas pois roikkumasta..

Joo, ei täälä tosiaan hämmästyttävämpiä. Sen uuden Känönin lisäks emäntä osti uuden Helkaman. Nyt on siis pyöräilykausi avattu tällä viikolla, ja tuola me ollaan menty ko salamat pitkin pyörätietä. Tai, emäntä istuu ja kattelee maisemia ja mä kiskon, on se vaan eri kivaa ja REILUA! Hehe. Mut, onhan tässä vielä pari viikkoo aikaa reenata, kun emäntä ilmotti mut Oulaisen ryhmikseen ja sit vielä Kokkola KV:hen. Kai se vielä ilmottaa mut sit tähän Käläviälle ryhmikseen sekä, oliks se Yppärissä se toinen ryhmis. Kattoo nyt sit, että kuinka mä selviän tuolta Oulaisista =)

Onnia Mulle 4-vee!!!

Täsähän kuulkaas nuori mies komistuu vallan silimisä kun ikää tulee lisää!! Täytän tänään 4-vee, ja emäntä kehu etten oo ikinä-koskaan-kuuna-kullan-valakiana ollu näääääääääin komiasa kuosisa. Kai se vähän ihtiänsäkin kehuu siinä sivusa, ko on niin hyvin mua pessy ja puunannu, ja ruokkinu, että karvat vaan venyy ja kiiltää.. heheee. No joo, mutta. Synttärit siis tänään. Ylläripylläri en saanu lahjaa. Isäntä unohti. Ja emäntä. Voitteko kuvitella!?!?!?! Emäntä luki sieltä, mikä se on, joku naamakirja, Veispuukki, vai miks se sitä sanoo, että joku laitto sille viestin että "onnea Lukalle". Niin sit se oli että: "Häh, ai niin, Lukalla on synttärit!"  Nojoo, arvatkaapa vaan kuinka mahtavalta tuntuu olla tämmönen arvostettu, rakastettu ja muistettu kotikoira. HA! Ja kissanviikset sanon minä.

Onneks on olemassa yks semmonen pieni kansainvälinen instituutio joka kuitenki muisti mua tänä kauniin toukokuisena syntymäpäivänäni pienellä kirjeellä. Sieltä nimittäin tuli mun viime kesänä Kokkolan KV:stä tienaamani Cacib. Nyt se on sitte todellista. Wauh! Pitää käskiä emännän ostaa koriat kehykset ja laittaa mun ruusukevalokuvan ja ruusukkeiden kans kunniapaikalle olkkarin seinälle. Ja sit kun tähän huusholliin tehdään yläkerta valmiiks niin mulla toivottavasti on näitä palkintoja sit jo oman palkintohuoneen verran. Vaatimattomasti. Toi yläkerta on, jos vanhat merkit paikkaansa pitää, sen verran pitkisä kantimisa oleva rojekti, että varmasti hyvin kerkiän palkintoja kerätä!

Alotin tosiaan tälle vuodelle palkintojen metsästämisen Vaasan Kv:stä muutama viikko sitten. Bloggaus aiheesta on valitettavasti viivästynyt ihan teknisistä syistä. Ekku piti oottaa että emäntä hankkii uuden kameran että musta saadaan kuvat postaukseen mukaan. No, sit kun kamera on nyt vihdoin hankittu, niin tää hemmetin bloggeri on päivittyny jotenki ja emäntä on nyt viikon noitunu iltasin ihtekseen koneella kun se ei saa edes omaan blogiinsa ladattua kuvia... Niin mää en oo sitte vihtiny edes yrittää. Että tää on, sori nyt vaan, tämmönen kuvaton postaus. Toivottavasti emäntä joku päivää keksii miten tää toimii, ja neuvoo sit mullekkin kuinka saan tänne kuvat ladattua. Tai, ehkä se tilaa jonku insinjöörin hoiteleen nää hommat.

No mut ASIAAN: meitä hovarontteleita oli aikasta monta Vaasassa. Jan de Gidsin arvosteltavana oli meitä avoimen luokan uroksia jopa 11. Mää olin niistä Erittäin Hyvä. Näyttelypäivä oli ihan kiva, olin emännän kans kahdestaan liikenteessä. Kehä oli aikataulusta melkeen tunnin myöhässä, ja mä rupesin oleen jo aika kypsänä ennen kehään menoa, mut skarppasin sit kuitenki kehässä, ja esiinnyin kuulemma ihan kauniisti. Arvostelun laitan tohon sivupalkkiin näytille. Vaasassa oli turistina myös mun kasvattaja, oli tosi mukava nähdä Anitaa taas, terkkuja sinne! Ja tietysti muita koiruuksia oli kiva nähdä. Sain myös paljo rapsutuksia ja haleja, ihan oudoiltaki tyypeiltä. Mä oon kuulemma NIIIIIIN söötti. Ja sen meidän kehän viereisen kehän tuomari anto mulle oman jäätelötötterönsä jämät!! Voitteko kuvitella!!! Toki se kysy ekku emännältä luvan, mä kuulemma olin niiiiin anovasti sitä kattonu, että se ei voinu vastustaa... Emäntä kyllä sano mulle, että sen tuomarin oli vaan äkkiä pitäny päästä siitä jätskistä eroon koska se oli menossa kehään eikä tietenkään voinu jätskin jämä kädessä sinne mennä. Ja koska lähellä ei näkyny roskista, niin se tuuppas sen lähimpään hovawarttiin!! :D heh-heh. No mutta, summasummarum, päivä oli kiva ja maukas ja illalla uni maistu. Ei mulla nyt muuta, meen tonne mököttämään kun en oo saanu edes synttärikakkua. Toivottavasti iltaruoka on kuitenki juotain super-ekstra-herkkua :)