..no oli se pikku pipi..

ei mulla enää se kinttu oo kipiä. Muutaman päivän se sillon viime viikolla vähän hidasti, lähinnä istumaan ja maate menoa, mut ei muuta. Ja nyt se on jo ihan BUENO! JEBA!

Tällä viikolla meillä ei ollu reenejä ollenkaan. Harmi sinänsä, koska emäntä ois ollu "pelikunnossa" ja halunnu lähtiä. Viime viikolla se ei todellakaan ollu lähössä reeneihin ko sillä oli "iso väsy". Wha´eva thät miins.. Noo, onneks saatiin taas lunta, ja nyt on kiva käydä emännän kans peltolenkeillä. Ko ei se raukka pysy enää mun perässä, niin saanpa sit tuolla pellolla kirmailla. Mä oon löytäny sieltä yhen lintuparven, en tiä mitä ne on, jotain pelto-tirppoja jotka sielä on aina aamusin syömässä. Mä tiiän niitten paikan, ja käyn joka aamu hätistään ne sieltä veke. Se on MUN lääniä! NII! Täälä ei tirpat ilimaseks syöpöttele! Se on hauska kun ne lehahtaa aina törkeessä paniikissa lentoon, kun mä suhautan niin kovaa ko kintuista lähtee siihen paikalle =) Mut noi tiaiset jotka tossa pihalla käy auringonkukansiemeniä syömässä, niitten mä annan olla rauhassa. Ko emäntä käski.

On me muutaman kerran käyty ihan remmilenkilläki, että en mä nyt ihan mehtittyny ole. Se nyt vaan on semmosta niin hiivatin hidasta touhua. Ja sitäpaitsi emäntä ei tykkää, ko mä täsä toissakerralla ko käytiin, niin kilahdin semmoselle pienelle valkoselle karvapallolle. Ne oli kans lenkillä, ja tuli meitä vastaan. Aloin sitte isottelemaan sille karvapallolle, kun se käveli keskellä tietä ja kisko itteensä mun emäntää kohti. Saatoin vähän ärähtää ja haukahtaa sille. Emäntä kyllä piti mut "aisoissa", mutta jupisi mulle että ei lähe mun kans kohta enää mihinkään kun alan noin elvistelemään ja ettei tuu vahinkoa. Kun sillä on tuo M-A-H-A. Mut käytiin me eilen sit kuitenki remmilenkillä. Emäntä otti mun lemppari narupallon mukaan, ja aiko hämätä mua sillä kun tulee vastaantulijoita. No hyvin se onnistuki, mä melkeen en ollenkaan huomannu sitä yhtä sakemanni-tyttöä joka tuli meitä vastaan. Ja SE haukahti sitäpaitsi ensin!! Se alotti! No mä en haukkunu, enkä muutenkaan tyhmäilly, ku mun piti kattoo sitä palloa ettei emäntä ny vaan sitä heitä sille sakemannille...

Viikonloppuna käytiin lampilla, isänpäivä visiitillä. Mä pääsin mukaan, ja arvatkaapa mitä!?!?! meillä on UUS auto! tai no, ei se mikään uus-uus ole, mutta auto kuitenki. Emäntä sano että se on "tilava perhe-auto" siinä on mullekki ihan oma osasto. Ja tolla lampin reissulla mä pääsin koe-ajamaan sen mun oman osaston. Oli kyllä varsin mukava ja tilava, verrattuna tohon toisen kulkineen takapenkkiin. Sielä kelpas köllötellä!!! Tykkään! Emäntä kyllä uhkaili, että sit ku meille tulee se rääkymakkara, niin jos lähetään koko jengi lampille, niin mä joudun sit ottaan sen rääkymakkaran vaunut sinne mun osastolle kans. Mut ei se mitn! ne oli aika kompaktin kokoset, kyllä mä sinne niitten kans mahun. Ko oon tämmönen pieni kiva sylikoira!
Lampilla sainki sit taas pitkästä aikaa jytätä Sera-tätin kans. Oli kivaa! Ja huomena mä meen emännän kans sinne taas, ihan yökuntiin. Saanki sit jytätä Sera-tätin kans niin että koko kylä raikaa.. =) Jospa toi emäntä muistas ottaa kameranki mukaan, saisin vähän todistusaineistoa!

Pikku pipi... toivottavasti..

noniin. Piti aamukäpöttelyn jälkeen touhuta tuosa takapihan rinteessä ja risukossa. Emäntä heitteli mulle solmua piiloon ja mä touhusin sitä hakemaan kauheen kouhotuksen kans. Kuten yleensä. Sit kun taas kerran juoksin alas hakemaan solmua, kuulu semmonen pamaus/poksaus/kolaus/napsaus tai jotain vastaavaa mitä nyt on vähän hankala sanoin kuvailla. Ja sit mulle käviki ihan törkeen kipeetä ja aloin uikuttamaan ja katoin emäntää ihan surkeena.. Emäntä kerkes kuulemma ajatella että "Nonii, ja takakinttu meni poikki, voi ....kele... tana.." Siltä se napsaus siis emännän mielestä kuulosti ja kun mä sen päälle vielä ulisin sielä mäen alla, nii johan se kerkes suunnitella soittavansa mulle jonku pelastushelikopterin. Emäntä epätoivosena hetken arpo että lähteekö se mahansa kans könyämään rinnettä alas.. mut mä sit kuitenki linkkasin kolmella jalalla sen muutaman metrin nousun ylös emännän luo ja huusin ko syötävä. Emäntäki siinä jo melkeen itkua väänsi ja näki jo ittensä soittamassa isännälle että "tuu heti kotia ja kantamaan tuo koira autoon nyt mennään Pentille hoitoon!" Mut ensin se kuitenki päätti tarkistaa tilanteen ja käski mut maate ja kippas mut siitä sitte kyljelleni. Sit se aikansa paineli ja räpelsi ja kopelsi ja väänteli mun jalkaa ja kun mä annoin sen ihan rauhassa siinä touhuta enkä ärjyny enkä vinkunu, niin lopulta se totes että eikai siinä kovin suuri vamma ole. Ja sit se komensi mut ylös ja kävelytti vähän ja todettiin sit yhessä että kyllähän mä pystyn käveleen. Enkä nilkuttanu. Että ei sitte soitettu isännälle eikä Pentille.

Mutta täytyy nyt kyllä sanoa, että vaikka mä en nilkutakkaan, niin ei tää nyt ihan kondiksessa oo tää kinttu. Maate meno on vähän hankalaa, en mielelläni tälle kintulle varaa, ja epämääräset äkkinäiset sivuaskeleet ei tunnu kivoilta. Mut kävely ja juoksu ei tuota ongelmia... Emäntä sano mulle että katotaan nyt sit aamuun asti, ja sitte se soittaa sille Pentille ja tarkistaa sen mielipiteen. Ainaki siitä napsauksesta, joka kuulu ennenkö mulle tuli tää pipi.. TOSIN siinä mistä mä juoksin, oli kyllä semmonen kanto, ja emäntä arveli että oonhan mä voinu vaan kolauttaa tää kinttuni siihen vähän kovempaa, että se ääni ois kuulunu siitä. Mä en nyt vaan osaa ottaa tähän asiaan mitään kantaa, kun mulla oli se solmun-noutamishurmos siinä just päällä, että en kyllä tiiä mitä tapahtu. Mut toivottavasti tää nyt paranee äkkiä ko huomena ois taas treeni-ilta!!!

että tämmöstä näin maanantain kunniaks.

Det snöar!!!

Helouhelou!! sori ko mulla on vähän nämä bloggausvälit venähtäny. Mulla on ollu nyt vaan niin kova kiire testata emäntää ja isäntää että en oo kerinny oikeen muuhun keskittyä! Kuitenki tilanne näyttää nyt uhkaavasti siltä, että tästä mun testailusta ei oikeen oo mitään vastaavaa hyötyä, kun en mä näköjään saa ääntäni kuuluviin kuitenkaan. Mut en mä ehkä ihan vielä luovuta!

Ai vitsi tänä aamuna oli ihana käydä emännän kans aamulenkillä. Yöllä oli vähän satanut lunta ja koko ajan satoi lisää. Oltiin yhdeksän aikaan liikenteessä, ja jälkien puutteesta pyörätiellä pääteltiin että oltiin aamun ekat reippailijat ja mä sain jättää ekat "Luka waz here" - merkinnät! JEE! Olikohan tää nyt toinen kerta kun meillä on lunta. Eka lumi pysy maassa vajaan viikon ja suli sitte pois. Mun mielestä (ja emännän kans) talvi on ihan parasta! Musta on ihan huippua jahdata lumipalloja ja telmiä hangessa. Tulis äkkiä PALJON lunta!!

Aika rauhaisaa tää meidän elo on nyt ollut. Emäntä on kotosalla jo pysyvästi, ja sen maha kasvaa uhkaavasti. Siitä johtuen meidän lenkit ei oikeestaan enää oo varsinaisia "lenkkejä" vaan lyhyitä "tummuköpöttelyjä". Kovasti on odotettu pakkasia, että noi pellot vähän kuivuis ja jäätyis. Ois kuulemma sitte kivempi käydä sielä ulkoilemassa. On me sielä aina välillä käyty, mut mä kun en osaa siivosti telmiä vapaana (no hei DAA, KUKA nyt siivosti osais olla), ja emäntä kun ei jaksa kyykkiä pesuhuoneen lattialla mua pesemässä kovin useasti, niin on neki sit jääny vähemmälle. Mut sit ku isäntä sattuu olemaan kotosalla valosaan aikaan, niin pääsen sen kans "raparipailemaan". Mut onhan tää meidän elo sujunut varsin mukavasti vähän vähemmälläkin äksönillä. Ja saan mä olla tossa pihalla vahtimassa, jos nyt ei kaatosadetta satu tulemaan.


Viime viikolla käytiin treeneissä vaihteeks. No se meidän treenaminen on nyt vähän, ei mitään punasta lankaa sisältävää, mutta musta on mukava päästä käyttään vähän päätäni, ja saahan siitä aina jotain kivaa palkkaa. Hinkattiin jonku verran seuraamisesta pysähtymistä, kun mun peppu tahtoo aina sojottaa takavasemmalle. Ja emäntä ei siitä tykkää... Mut treenikavereilta saatiin kiitosta hyvästä kontaktista! ja sit tällä kertaa mua kiinnosti ne agility-esteet ihan hirveesti, ja emäntä veiki mut sinne esteille ennen ku oltiin kotia lähössä. Mä tykkään siitä A-esteestä ihan hirveesti, ja sit meidän yks treenikaveri tuli avuksi kun mä menin putkestaki läpi monesti. Emäntä suunnitteli ens kesälle meille jotain agility-alkeiskurssia, kun mä olin niin intona! Toivottavasti se päästäis!