Joulumuisteloita: Lulun Lumous

Natustan tässä jouluna saamaani luuta, ja tuli mieleen LULU. Ja mun on kyllä nyt pakko kertoo teille, miten mulle kävi jouluna sen Lulun kans. Siis APUA, mää MELKEIN menin ja rakastuin, mut sainki sit rukkaset. Kylymät ja kovat. Suorastaan jäätävät. Ja nyt oon ollu aika down, siis allapäin, jos joku ei enkkuu snaijaa. Tää juttu meni nimittäin jotakuinki näin:

me oltiin isännän ja emännän kans "mummolassa" joulun vietossa. Se on ihan kivaa, mut mulle aika raskasta, ko kokoajan pitää vahtii sitä hirveetä ihmismäärää ja niitä kissojaki on kaksin kappalein. Mä oon kyllä oppinu jo kiertämään ne kaukaa, ku ne on muka olevinaan vähän niinku BOSSEJA sielä, eikä ne ymmärrä kunnioittaa tämmöstä reilut 35 kiloo isompaa elukkaa. Siis ne on ihan taukkeja, kärttysiä vanhoja piikoja emännän mielestä ku ne on molemmat leikattu. Kuitenki, pointti on se, että kumpiki niistä on läppässy mua kirsuun ko oon menny tekeen liian läheistä tuttavuutta. Mä en tajua niitä, ku ne kuitenki heiluttaa häntää silleen leikkiin kutsuvasti, mut sit kuitenki repii silimät päästä. Ihan GREISEJÄ! Oon sit todennu, että parempi antaa kärttysten kärtytä ihan keskenänsä.

Mutta asiaan. Jouluna oli sit aika kylmä, ja emäntä laiskotteli viltin alla ja isäntä oli töisä, TAAS. Joten mä lähin emännän siskon, sen miehen ja niitten seropi-piskin Seran kans ulkoilemaan mehtään. Se Sera on kyllä kiva tyttö, me ollaan ihan bestiksiä. Pari kertaa mä oon yrittäny sitä vähän "silleen", mut ei se oo mulle lämmenny. Kai se on mulle niinku äiti-hahmo. Vaikka Sera-tätiks me sitä aina kutsutaan. Seran kans siellä kirmailtiin hangessa vapaana ja meillä oli oikein lystiä, mutta sitte: Lulu. Mikä ihana Lulu sieltä puun takaa singahti mun luokse. Se on siitä jostain lähinaapurista, joku hirvikoiranarttu, ja mä RAKASTUIN siihen ensisilmäyksellä. Aluks me telmittiin kolmistaan, ja mä tunsin jo olevani vähän kovempiki UROS kun olihan mulla silti kaks narttua.Siis jo niinkö haaremi. Lulu sit kuitenki kyllästy meidän seuraan, ja päätti jatkaa matkaansa. Se kuulemma tekee pitkiäki lenkkejä, onpa sitä joskus autolla haettu kyliltäki asti, jostain 10 kilsan päästä. Mä olin kuitenkin NIIN Lulun lumoissa, että en malttanu antaa sen mennä yksin, joten singahdin sen peesiin ihan TÄYSIÄ. Emännän sisko ja sen mies yritti mua kieltää, mut eieieieieiei, Lulun tuoksut ja kaikki, Ah, ne oli niin huumaavat. Edes Sera-täti ei saanut mua kääntymään takasi. Niinpä mie sit lähin sen Lulun matkaan. Sillä välin emännän sisko säntäs kauhusta kankeana ukkonsa kans kertomaan emännälle mitä oli tapahtunu, ja emäntä oli kai ennätysajassa vaihtanu vanhat virttyneet nallekalsarinsa toppavaatteisiin ja sännänny noituen ulos. Sit ne lähti seuraamaan meidän jälkiä (joskus muuten aika fiksuja noi ihmisolennot, osaavat muka jälestää). Pakkasta oli aika kovasti, yli 20, ja tuulikin oli pureva. Emäntä pelkäs että mää jäädyn ja se sen sisko soitti jo niitten iskälle että laittaa autoa lämpeneen jos pitää kauemmas lähtiä.

Sillä aikaa ko nämä raukat oli MINUSTA huolisaan, mie liehittelin sitä Lulua minkä kerkesin. Mut ei se halavatun pihtari alkanu mun kans millensäkään, äkäili ja kärtys vaan. Loppupeleisä mulla sit tää miehinen itsetunto koki jo pikku kolauksen ja tais siinä vähän emäntääki tulla ikävä. Olinhan mä ihan yksin ekaa kertaa IHAN oudossa paikassa ja IHAN oudon tytön kans. Ja KAUKANA kotoa. Hetken punnitsin vaihtoehtoja, ja katsoin lopulta parhaaksi pinkoa niin kovaa ko kintuista lähtee samaa reittiä takasi, mitä olin Lulun kans karkuteille lähtenykki. Ja voi että mie olin ILOINEN, kun hiffasin emännän sielä tiellä! Ne oli kerinny jolokotella meidän perässä ehkä jonku kilometrin, kunnes tienristeyksessä jäljet oli menny hukkaan, ja ne siinä arpo että mihin suuntaan lähtevät. Emäntä huomas mut jo kaukaa, tämmösen salskean mustan salaman kiitävän pitkin lumista tietä, ja kutsu mua tosi ilosella äänellä ja juoksi vastaan. Oi sitä jälleennäkemisen iloa, halittiin ja pusittiin. Ja mie olin ihan läkähyksissä ja valkosena kuurasta kauttaaltaan ja naamaki oli jääsä. Ja varpaitten välisä ainaki kilon köntit lunta. Mutta voi, emäntä oli NIIIN ilonen ko sai mut takasi, että ei se ollenkaan mua torunu, vaikka vähän karussa olin ollutki. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sera-tätiki oli mukana mun etsintä reissulla ja se kyllä katto mua vähän pahalla silmällä,mut se jo seuraavan päivänä oli sit leppyny ja leikki taas mun kans.

Että semmosta jouluäksöniä järkkäsin tänä jouluna. Mitähän sitä ens joululle kehittelis...

BÄÄÄDDOOOOG!

Apua, emäntä aikoo vaihtaa mut KULTAKALAAN!! oikeesti?! Mä oon kuulemma tuhmaillu kuluneen viikon aikana enempi kuin koko elämäni aikana.. Myönnettäköön, onhan tuota tullut vähän askarreltua. Mutta, mun mielestä se johtuu siitä kun tuo emäntä vaan palloilee kotona, menis TÖIHIN että päästäs takasi normaaliin elämän rytmiin. Sillä on vielä ens viikko sairaslomaa, ja se on jo ihan ihmeissään että miten se voi mut jättää koko päiväks yksin kun oon opetellu tämmösille pahoille tavoille.

Mä oon siis tällä viikolla kolmeen kertaan yrittäny uusia tuota aulan sisustusta ja tehny emännän uusista rottinkisista säilytyskoreista hammastikkuja. Samalla siinä on tullut vähän naposteltua muutaki, tuolleen ohimennen. Parit uudet lelut, jotka kuulemma oli treeneihin tarkotettu, maistu ihan hyvälle kotioloissakin. Hanskoja, sukkia, kenkiä.. perussettiä, ya know?

Mutta onneks, ONNEKS, mä oon pääsääntösesti NIIIN ihana, että en mä usko että se mua oikeesti mihinkään kultakalaan vaihtaa! Sitäpaitsi, kun se oli perjantaina shoppailmassa se toi mulle tuliaisiaki. Ja jopa enempi ko isännälle, se kertonee jo jotain?! Isäntä sai vaan puunkantotelineen mut mä sain uuden nukkumisalustan, ja hienon ruoan säilytysastian ja sit uutta shamppoota. No, se shampoo nyt on vähän hiinä ja hiinä että tykkäänkö siitä. Pesulla käynti on kyllä ihan jees, mut sitte joutuu pötkötteleen vaan tuolla kodinhoitohuoneessa kuivumassa. Kas kun eivät ripusta pyykkinarulle!! Mä varmaan joudun tänä iltana pesulle, kostoksi, koska päivällä kun isäntä ja emäntä oli kyläilemässä, mä olin taas tehny hammastikkuja >:/ Mut hei, sehän on vaan mun hyvä pisnisidea! voisivat rikastua myymällä niitä!

Just TRAIN!!

Pääsin tänään treeneihin, vaikka olin vähän tuhmaillu päivällä... järjestin nimittäin vähän tuota meidän aulaa uuteen uskoon. Tai kuulemma vois puhua jonkin sortin tuohoamisesta jopa... Nappasin emännän hankkiman uuden senkin päältä yhden rottinkikorin, missä oli kaikenlaista kivaa puuhailtavaa!! Emäntä oli näköjään hankkinu mulle sinne uusia treenileluja, rikoin ne!! Treenaa keskenäs.. Ja sit maistelin sitä rottinkikoria ja tein emännälle siitä hammastikkuja... mut se ei jostain syystä tajunnu että ne oli sitä varten. Siinä samaisessa korissa oli myös jo aiemmin tapaamamme Pupu Punkero ja Nalle Nappisilmä, niitäki siinä vähän fiksailin.

Kerkesin kyllä jo vähän hermostua, ko emäntä tuli kotia ja huomas sotkut, eikä puhunu mulle MITTÄÄÄN!!!! mie yritin ja yritin parhaani mukaan suorittaa normaalit kotiatulo rituaalit, niin se oli niinkö mua ei ois ollukkaan. Sit mä vähän möksähdin sille ja menin omaan nurkkaani nolottamaan ja katoin ko se siivos mun sotkut.. No ei menny ko hetki niin se alko pakata treenikassia. Mie siinä jo vähän hätäännyin, että liekö tuo ottaa mua mukaan ollenkaan, ko ei mua huomannukkaan. Touhusin sitte sen ympärillä koko ajan ja menin lopulta varuilta kynnysmatolle istumaan, ettei se VAAN UNOHA MUA!! se autto, pääsin mukaan :) Tässä illan huikeat saavutukset, kiitos Sannalle kuvista!

Leikkikaveri!!

Jes! Tänään mie pääsin emännän kans isännän kotona käymään. Sielä oli kyllä suorastaan ratkiriemukasta, kuten kuvista näkyy! Pääsin vähän peuhaamaan niitten pennun kans, se on ihan kiva kaveri, 5 kuukauden ikänen sao miguelinfila Berro. Mäikättiin siinä pihalla ja pellolla ihan väsyksiin asti, ja mulla tuli taas hirveet jääpaakit tassuihin :/ Sielä on myös dobermanni, Hugo, mut sen kans mulla ei oikeen synkkaa, ollaan vähän napit vastakkain aina ko päästää hajuetäisyyksille. Mulle ehkä on jääny siitä vähän noloja traumaja mun pentuajoilta... Kehtaisinko kertoa... Hyi, no, ette sit kerro kellekkään. EI KELLEKKÄÄN!! nimittäin, ko mä olin vielä pentu, ja mentiin sielä käymään, niin se Hugo alisti mut melkeen heti jylypyttämällä mua!!! Siinä keskellä pihaa, kaikkien nähden!!! Ja voin kertoa, ei ollu kivaa!!! Nyt mä sit kärkyn sopivaa tilaisuutta kostaa sille kaikki tämä vääryys ja hyväksikäyttö mitä sen osalta oon kokenut... >:I

Treenit, JEEEE =)

JES JES JES, VIHDOINKI JOTAIN ÄKSÖNIÄ!!!! Mä olin jo lievästi sanottuna epätoivoinen! Oikeesti meillä on näitten lähiseudun hoffien kans treenit joka tiistai ja sit me on emännän kans käyty yhen toisen porukan kans treenamassa joka toinen sunnuntai. Ja nää on siis tän talvikauden hallitreenejä. Treeniolosuhteet on kyllä mahtavat, upee iso valoisa halli, jossa on tilaa ja kaikki maholliset pelit ja vermeet. No, mut, emännällä oli joulukuun töisä kauheeta kiirusta ja se oli iltasin ihan TÖÖT ja sunnuntaitki töisä, ni eihän me mihkään reenaamaan päästy. Ja nyt se sit on ollu sairaslomalla reilun pari viikkoo, ni onhan tässä LAISKOTELTU!!!

Mutta tänään mie vihdoin pääsin näyttään NÄRHEN MUNAT!!! (ne on kuulemma pienet ja siniset, tää on joku sisäpiirin vitsi kai...?!) Mentiin hallille muodikkaasti akateeminen tunti myöhässä, ko tuo emäntä kutvas taas töisä jotain, ja pitihän mun shaissillaki käydä ekku. Mut onneks halli on varattu kaheks tunniks, ni aikaa oli. Kun me mentiin hallille, ni paikalla oli vaan Katja Pimun ja Dooriksen kans. Ne oli jo kai treeninsä tehny, ku hengailivat vaan sielä joittenki mulle outojen tyyppien kans. Ketään muita ei paikalla ollu, ryökäleet, LAISKOTTELEMASSA KAI!!! (eiku sori, kai teillä kaikilla oli joku hyvä syy olla pois! =) )

No mut, koko iso ihana halli oli vaan MUN käytössä!! Mahtavaa!! tai no, olihan toi emäntä kans... Tällä kertaa se oli jättäny kaikki namuset kotiin, ja sillä oli mukana vaan patukka ja mun feivöritti, narupallo!! siis se on EHKÄ maailman paras lelu, ja jos mä joskus saan sen napattua emännältä, niin en kyllä VARMANA anna takasi. Se on siis aika tarkka siitä pallostansa... Eniveis, aluks me siinä vähän härvättiin ja sit otettiin parit estehypyt. Se on mulla ihan iisi biisi, eikä me sitä kauheesti vihtitty sutata. Emäntäki on viimein tajunnu, että mä kyllä ymmärrän sanan "hyppy", eikä mulle tarvi viuhtoa mitään käsimerkkejä. Toissa kerralla ko oltiin treeneissä, yks Päivi siinä seuras mun ja emännän touhuja vähän "sillä silmällä" ja se sit vinkkas tolle mun daijulle emännälle, että jätäppä se käsimerkki pois. No, alkukangertelun jälkeen tää jo menee ilman sitäki. HYVÄ Päivi!!! Toi emäntä on vähän tommonen, että sille pitää välillä vääntää rautalangasta, ko se ihan amatööri!!! =) Että siks ihan mahtis juttu että treenataan tommosten kans jotka osaaki jotain... :)

Sit mie tein parit luoksetulot, ja tääki on ihan hanskassa, vauhti on kohillaan kuulemma. Mutta ahteri pönöttää vissiin vähän miten sattuu, kun pyllähdän siihen emännän eteen... Se kai punoo jotain juonia tälläkin hetkellä, miten se sais mun äässin oikiaan paikkaan. Seuraamistaki tehtiin ja emäntä oli TOOOOOSI tyytyväinen muhun! Se leikki mun kans hirveesti ja meillä oli tosi mukavaa, ihan hiki tuli emännälle ja mäki olin kyllä aika naatti =) Sitte tietysti liikkeestä maahanmeno. En kuulemma tehny hyvin tänään, muka jahkailin ja tuumasin ja emäntä joutu käyttään tuplakäskyä. No, mulla nyt ei vaan hotsittanu, kai mulla oli vähän "vauhti päällä" eihän siinä sillon jouda pötkötteleen.. Mitäs muuta kivaa me tehtiin?! Aijuu, ja sit käytiin vähän agility-esteillä. Mä tykkää hiRRRRRRRveesti siitä A-esteestä, se on ihan mahtis ko saa kiivetä! siinäki mä sain muutaman kerran kävästä, ja sit taas leikittiin. Kyllä meillä oliki mukavaa, ens viikolla taas uudestaan, jee!!!

Emäntä sano että meidän ois jossain vaiheessa tarkotus osallistua tokon alokas-luokkaan. Periaatteessa mä kai handlaan jo ne ALO:n kaikki liikkeet, mut en mä tajua mitä tuo emäntä jahkailee. Se on semmonen pilikunviilaaja! onko se nyt niin justiinsa jos ei perse oo oikiasa paikasa?!?! Mut kuulemma se on. Seuraamisesta pysähtyminen, mie istahan kieroon, ja kai se seuraamisasentoki on ajoittain vähän niin ja näin. Mutta kontakti pysyy!! Liikkeestä seisominen on viime aikoina ollu vähän "hiinä ja hiinä", emännän mielestä sitä pitäs reenata KOVASTI! Kattoos nyt sitte minkälaisella aikataululla täsä edistytään.. mähän oon vielä tämmönen... pahanen TEINI vielä!!! =)

Booring..........

Blääh... mulla on ollu HIEMAN tylsää viimeaikoina.. Emäntä on ollu sairaslomalla ja sit täälä on ollu karseita pakkasia, joten mun ulkoilut on ilmeisesti näiden kahden asian yhteis-seurauksena jääny melkosta vähäisiks. Tyyliin: pikapikaa käpötelllään kakkimispaikalle ja äkkiä takasi sisälle. On toi emäntä kyllä urhoollisesti yrittäny keksiä mulle puuhaa sisälläki, mut välillä, mä en vaan snaijaa tota, että jos emäntä on kotona, niin miksi se ei puuhaile MUN kans koko ajan?!?

Parina ekana päivänä mä hieman hämmästelin tilannetta, kun se vaan rötväs sohvalla ja tuijotti A. joko telkkaria tai B. läppäriänsä. Yritin kyllä parhaani, tungein naamalle ja vinguin ja kitisin ja inisin ja örisin, suorastaan VAADIN huomiota, mut ei se alkanu mun kans millensäkään!! Mä sit vähän loukkaannuin ja päätin kostaa ja järkätä itse itselleni hommisia >:) kjehkjeh. Kuten ylläolevasta kuvasta todistusaineistona näkyy, harrastin pikku pahuutta. Siis yleensä mä oon TOSI kiltti ja ihana ja ehkä maailman rakastettavin pikku äiskän höpönassu, mutta päätin nyt esittää uhmaikästä murkkua..

Todistusaineisto numero 1. Herra Ihaa.
Tämän ihanan herra Ihaan mä löysin vierashuoneeseen jätetystä kirppistavara pussista lattialta. Tää oli ehkä maailman paras löytö. Herra Ihaalta puuttuu nyt rusetti hännän päältä, sen silmät on ihan naarmuilla, toisesta kyljestä pursuaa sisäelimet ja tukka on, krhm, lievästi sanottuna sekasin :D

Todistusaineisto numero 2. Nalle Nappisilmä
Tämän nallen löysin samaisen huoneen pöydältä sen jälkeen kun emäntä takavarikoi Herra Ihaan multa pois. Nalle Nappisilmällä ei ole enää nappisilmiä, eikä kyllä nenääkään. Muuten se on ihan kuosissa, mutta, no, kuten voitte kuvitella, hieman kuolainen.... :)

Todistusaineisto numero 3. Pupu Punkero
Emäntä yllättäin takavarikoi myös Nalle Nappisilmän multa pois, joten seuraavaks singahdin makuuhuoneeseen ja löysin sieltä hyllystä tän Pupu Punkeron. Tää oli ehkä paras löytö, sillä sen käpälästä löyty semmonen pikku pussi, jossa oli täytteenä pieniä silikonipalluroita. Ne mä sit levitin sinne makkarin lattialle, kun muistin nähneeni yhen leffan, jossa ne ihmiset aina kompastuu tommosiin pikku palluroihin lattialla. No, tää ei toiminu meillä, vaan emäntä yllätti mut niinsanotusti "rysän päältä" ja pelasti Pupu Punkeron ennen kuin sain enempää tuhoa aikaseks. Eikä se ees kompastunu niin hiivatin palluroihin!!! turhaa duunia siis.

Sain tietysti vähän toruja tosta Pupu Punkerosta, koska jäin kiinni itse teossa.. Loukkaannuin tosi verisesti, ehkä puoleks tunniks, ja rojahdin isoon ääneen huokaisten lattialle päikkäreille. Ei sitte!!!!!!!!

Mutta, sinne makkarin hyllylle jäi vielä Jänis Vemmelsääri odottamaan... :)
Be aware of the dog!!!!!!!

Lemmenkipeä..

..huoh.. mulla on tosi levoton olo... missään ei oo hyvä olla. Ei matolla, ei toisella matolla, ei laminaattilattialla, ei laattalattialla ei edes mun lempparipaikalla kynnysmatolla. Ruokakaan ei taho maistua. Mie tunnen olevani ihan ku joku HAAMU!!! KUKAAN ei mua huomaa, vaikka mä kuinka vingun ja kitisen, itken ja nyyhkytän. Emäntä sanoo että mie kuulostan ihan kissalta ko valitan. Oon mä sit välillä yrittäny ulista vähän isommastiki... mut ei se siltikään tykkää. Se vaan sanoo että mä oon lemmenkipee. En kyllä oo ihan varma mitä se tarkottaa, mut kai se jotenkain liittyy RAKKAUTEEN <3 Siis SIIHEN juttuun, kyllä te tiiätte?!? Siis siihen miten niitä pikkukoiria tehhään?! ya know? no, kuiteski, jos tää kerta on joku sairaus (lemmenkipee) niin kai tähän ny ois jotain lääkettä tarjolla? eipä oo kukaan mitään antanu. Siis EI KUKAAN MITTÄÄN!

Ulkona on kyllä ihan kivaa, vaikka sielä on ihan hiivatin kylmä, nytki -25 ja ilta-shaissille pitäs kohta lähtiä. Toivottavasti taas kierrettäs se sama lenkki mikä viimeksi, ko sielä yhessä kohassa on AIVAN IHANA pissaläntti. Sen on ehkä lorauttanu maailman kaunein pimatsu ja mä oon niiiiin IN LÖÖÖÖÖV!!! Voisin nuuhkia sitä lirua vaikka koko päivän, siinä ei kuulkaa paukkupakkaset haittaa ko tämä poika pääsee hajuun kiinni :) Harmi vaan, sitä tyttöä en oo vielä saanu jälestettyä, ko tuo emäntä aina komentaa vierellä kulkemaan. Ehkä mä tänä iltana onnistun jotenki siltä karkamaan ja pääsen kirmaamaan rakkaani luo, jospa tämä typerä tautiki sit jotenki lähtis pois.

...huoh.... sitä odotellessa mä kai jatkan tätä valitusvirttäni... ja teen kyllä jonkulaisen sotasuunnitelman ton emännän eksyttämiseks.. hmm....

Pikkuvieraita....

Mulla kävi tänään vieraita. Semmosia pikkuihmisiä. Ne on kyllä ihan hauskoja, varsinki se toinen oli, kun se oli aamupala leivästänsä hieronu voit tukkaansa. Se siis maistu NIIIIIN hyvälle! Mut jostain syystä emäntä ei mun antanu sitä nuoleskella niin paljoko oisin halunnu. Mut oli ne aikamoisia poikaviikareita, kauhee paimentaminen. Mä touhotin niitten perässä minkä kerkesin ja aina ne meni eri suuntiin. Aikansa ko ne tossa hääräs, ni mä aloin kyllä jo vähän kyllästyä. Sit ne levitti kaikki MUN lelut ympäriinsä ja rääkkäsivät mun röhkivää possuressua... Se sai mut vähän surulliseks, mut emännän mielestä se oli ihan jees että ne sai leikkiä mun leluilla, ni en mä sit alkanu niille räyhään. Seurasin vaan silmä tarkkana niitten touhuja, ettei ne vaan riko MUN leluja!!

Nyt mä oon IHAN väsy tästä touhottamisesta. Emäntä anto mulle just aamuruoat, HIEMAN myöhässä. Vetäsin ne hyvillä mielin naamaani, ja lähen nyt kyllä koisimaan, ko täällä on niin IHANAN HILJASTA!!

Kroohpyyh.... zZZZZzzzzzZZZZZzzz

Häpi nyy jiör ja silleen...!!

Morjensta vaan kaikki hännänheiluttaja-kaverit ja kaikki muutki.
siis mun on nyt IHAN PAKKO avautua: mä EN KESTÄ tätä talvea!!! Siis kaikki oli ihan jees vielä muutama viikko sitte, mut nyt tää meininki on menny IHAN MAHOTTOMAKS!!! Lunta on tullu ko saavista viimisen viikon ja isäntää ei oo kotona juurikaan näkynyt. Mä jo luulin että niillä on emännän kans tullu bänksit, mut emäntä rauhotteli että isäntä on töissä, auraamassa tarkemmin sanottuna. En mä siitä mitään tajunnu, onks se jotain syötävää?

no, kuitenki. Main problem on nyt hieman nolo, nimittäin tuota lunta on tullu ihan liikaa että mä pystysin käydä... öö.. no, kyllä te tiiätte.. kakkosella, puuppaamaassa, shaissilla. Siis tää on ihan karseeta. Mä oon kuitenki sen verran hieno mies, etten pyörätielle pasko, mut mikä neuvoks, kun kummallaki puolen tietä on aivan järjettömät lumivallit. Emäntä nauraa mulle ihan kippurassa, kun pompin kuulemma kuin eksyny jänis yritäessäni järjestää itelleni sopivaa shaissi-paikkaa. Siis mä en ymmärrä mitä hauskaa siinä ny sitte muka on? Yritäpä ite paskoa puolimetriseen hankeen ilman että shaissi tarttuu perskarvoihin!! Ei oo kyllä yhtään mukavaa. Kaikista noloin viritelmä oli ehkä se, kun kiipesin yhen lumivallin päällle, se oliki vähän kovempi, ja puuppasin sit siinä, niin ne hiivatin pökäleet kuitenki valu sit siihen pyörätielle... TOSI NOLOA! Emäntä kyllä kiitteli, on kuulemma kivempi kerätä ne siitä tieltä kuin kahlata ite sinne puolen metrin
hankeen niitä siivoomaan.

Ja sit se toinen kirous tässä talvessa: Lumipaakut tassuissa, ne on ihan HIRVEITÄ!! emäntä kyllä yrittää pitää töppösten karvat minimipituudessa, mutta mulla paakkuuntuu aivan tajuttomasti lunta varpaitten väliin. Se aiheuttaki välillä kuulemma aivan hulvattoman hauskoja liikeitä kesken lenkkien. Varsinki kotiin päin tullessa, kun takana on jo pitempi lenkki ja paakut alkaa oleen sietämättömät, syöksähtelen tantereeseen milloin mikäkin kinttu edellä ja jään jykertämään jäätä pois. Emäntä tulee kyllä sit aina kaveriks kun se sormillansa lämmittää jotenki että ne sulaa nopeempaa pois. Mut ei se kyllä pitkään auta ku on taas uudet köntit riesana. Emäntä on suunnitellu hankkivansa mulle semmoset tossut, mutta jostain syystä se on kovin epäileväinen että mä suostuisin niitä käyttämään. Ehkä se joku päivä varastaa isännältä reikäset vanhat sukat ja askartelee niistä mulle omat semmoset kokeiluversiot, ennenkö investoi oikeisiin. En tiä, siinä kyllä menee miehisyys, jos joutuu semmosia töppösiä käyttämään. Meitä on pari kertaa iltalenkillä tullu vastaa noin naapurin rotat.. tai oikeesti ne on jotain chicuhauvoja,tai jotain semmosia, mut kissan kokosia kuitenki. Ne piipittää ihan hirveesti, tai luulevat kai haukkuvansa, mut semmosta ihme kimitystä se kuitenki on. No, niillä pojilla on ne töppöset, ja täytyy kyllä sanoa, että näyttävät aika naurettavilta. Tai, voihan olla että se johtuu siitä äänestä mikä niistä lähtee. Mä en kauheesti niistä pojista perusta, voisin kyllä leikkiä niitten kans, sen verran hauskoilta ne kuulostaa. Oisivat varmaan hyviä uusia vinkuleluja. Mut emäntä ei oo mua päästäny niitten kans. Kerran niitten emäntä pysähty jutteleen ton mun emännän kans, ja se toinen rotta kimitti KOKO AJAN, aivan ku sillä ois ollu joku HÄTÄ! Mulla meinas hermot palaa sen kans, ja aloin jo haastaan sitä leikkimään ja emäntäki meinas persiilleen lentää, ko otin vähän pikku spurtteja.No, harmi vaan, emännät katto sit parhaaks jatkaa matkaansa eri suuntiin ja mulla sit jäi sen vinkulelu kokeilematta. Ehkä ens kerralla sitte.

Nii, ja vaihtuhan se vuosikin täällä meilläkin päin. Se oliki jo mun elämäni toinen raketti-ilta. Sen ensimmäinen oli kyllä ihan hirvittävä, mut mä olinki sillon vasta PENTU, enkä tajunnu niistä mitään. No, tää kerta oli vähän erilainen. Emäntä kyllä jo vähän kauhulla odotti iltaa, kun tässä meidän perällä on yleensä varsinainen sotatantere, kun nuo naapurin kakarat alottaa sen tykittämisen. Jostain syystä tämä kerta kuitenki oli rauhallisempi, liekö lama iskeny, vai olivatko tuhlanneet kaikki rahansa vietettyään kaks viikkoa josain epygtisä. Emäntä sit päätti viedä mut tohon pihalle saamaan vähän "shokkihoitoa" kun en sisätiloissa kiinnittäny pommeihin mitään huomiota. Aluks mä olinki ihan että jee, naapurin kakarat!! Ko ne on kyllä välillä ihan kivoja leikkikavereita, ne joskus heittelee mulle keppejä ja muuta kivaa. Mut nyt ne ampuki niitä paukkuvia pommeja ja mä olin ihan että whaaaaat!?!?!? ja tein uupparin heti siinä pihan reunalla ja aloin pinkoa turvaan kotia kohti. Mut emäntä seisoki remmin päässä hievahtamatta eikä päästäny mua, ja mä katoin sitä että ooksää saamari HULLU!?!? nehän voi vaikka tappaa meijät! Sit mie epätoivosesti yritin saada emännän huomion, ko se taukki ei tajunnu että me oltiin suuressa vaarassa! Hypein ja pompein sitä vasten ja vikisin ja kitisin, mut se oli niinku ei ois mua huomannukkaan!! Sit se kuitenki hokas että mulla ehkä ois ollu jotain asiantynkää, ja kumartu siihen maahan ja mä sit ponkasin sen syliin heti ja nuolein sen naamaa ja yritin saada sen ymmärtämään että mikä tässä tilanteessa nyt ois paras ratkasu. Mut EI!! Nuo on sit josku ihan järjettömän tyhmiä nuo ihmiset. Sit siihen tuli naapurin ukko ja akka kans ja ne jututti mua ja sit mä vähän rauhotuinki jo. Ne rupes sit ton emännän kans jutusteleen ja mä sit totesin että eikai täsä nyt sit mitään hätää ehkä olekaan ja hengasin siinä sit niitten kans ihan tyynen rauhallisesti, pistin joutesani maate siihen hankeen. Emäntä kyllä oli vakaasti sitä mieltä, että sain jonku paskahalvauksen koska NIIN välinpitämättömänä makasin aloillani enkä hätkähtänytkään ainootakaan paukkua joka pamahti. En edes niitä muutamaa isompaa. No, esitin tosi hyvin sen tyynen rauhallisen lemmikin roolin loppuun, kunnes emäntä sit teki eleitä että lähettäs sisälle päin. A VOT! Mie pistin ykkösen silimään ja olin oven suussa kuin rasvattu salama, tai tässä tapauksessa, raketti äässissä. Sisällä oliki sit kiva kölliä loppuilta ja kuunnella sitä pauketta, olihan se nyt paljo turvallisempaa.

Että tämmöstä täällä meidän perällä! Toivottavasti ammuitte nätisti niitä raketteja ettekä ottanu sitä gölgiä. Vai joulunako sitä otettiin. Siitä voi tulla pää kipeeks. Kuulemma.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Sincerely Yours,
Maailman Ihanin ja Kiltein hovarontti poika Luka-The-Luupää