saaataaa saataaa roooopiiiiseeeee....

blääh. vettä sataa. tai on satanu koko päivän. ihan supertylsää. aamupäivällä pääsin isännän kans vähäks aikaa pihalle ja olin sit ihan märkä. ja iltapäivällä emäntä reipastu ja lähti ystävänsä kans kävelylle, tai tarkemmin sanottuna köpötteleen, oli sielä sen verran liukasta. mä pääsin sit mukaan. siinäpä tän päivän hommelit. muuten ollaan vaan emännän kans pötkötelty :) Isännän mielestä oltiin varmaan tosi söpöjä ku se otti meistä kuvanki...

tiistaina on onneks reenit hallilla, satakoon vaikka puukkoja nii ei haittaa!

no.. meen takasin emännän kainaloon. lattia onki ainoo paikka ko sinne pääsen, sänkyyn se ei mua ota...

ZZzzzZzZZZzzzzzzzzzz..................

Oma koti kullan kallis.

ai että, onpa mukavaa olla kotona. Mää oon nyt niin väsyny tästä mun neljän yön hoitola-reissusta että taidan vaan nukkua koko viikonlopun.. Mutta oli kyllä mukava reissu. Isäntä ja emäntä vei mut maanantaina sinne hoitolaan. Mut laitettiin omaan "häkkiin" ja sinne mun tavarat kans. Muutaman kerran vähän huutelin emännän ja isännän perään ko ne lähti pois, mut rauhotuin sitte. Se mun hoitaja-tyttö oli tosi kiva, se vei mua ulos lenkille ja leikkimään. Ja sit se mittaili multa kuumetta, ko noi käski seurata sitä. Ja harjas mua ja rapsutteli. Ja sain mä ruokaaki.

Emäntä ja isäntä tuli sit tänään mua hakeen. Mä sain olla irti siinä aulassa kun ne tuli. Ko ne avas oven ja tuli sisään, mä kävin vähän nurkan takaa kurkkaan että ketä sieltä tuli. Ja sit kun mä hiffasin ne, niin voi elämä sitä riemua!!! ekku mä hyppäsin emännän luo ja sit isännän ja sit taas takasi... en mä osannu päättää kumman sylisä olisin!!! ja mää örisin kovasti mun onnen örinää.. sit ku mä olin ne tervehtiny juoksin sen mun hoitajan luo ja näytin emännälle ja isännälle että kuinka kiva tyttö se oli. Ja se kehu mua NIIIIIN kovasti. Se oli kuulemma aluks vähän aatellu, että "o-ou, 2-vuotias hovawartti tulossa. Mitenköhän tästä selvitään". Sillä oli jotain, no, ei niin hyviä kokemuksia muka hoffeista. Mut se suorastaan RRRRRRakastu muhun. No, kukapa ei rakastus... ;) Emäntä ja isäntä jo suorastaan paukutteli näkymättömiä henkseleitään kun se tyttö kerto kuinka kauniisti käyttäydyin lenkillä (vain yhesti tempasin yhtä rotikkaa kohti...) ja kuinka mun kans oli kiva leikkiä kun en näyki enkä hypi päälle ja kuinka mua oli kiva hoitaa ko annoin mitata kuumeen ja leikkoa kynsiä ja muutenki käsitellä.. jajajaja... Kaikkein paras oli ehkä se kun se sano että oli meinannu soittaa emännälle että mä oon karannu! Se ois siis valehdellu että ois saanu pitää mut itellänsä!!! =) No, se oli varmaanki vitsi. Mutta kivaa mulla siis oli.

Nyt oon tässä vaan pötkötelly. Eihän sielä oudossa paikassa, outojen ihmisten, äänien ja hajujen seassa voi kunnolla rentoutua, joten taidanpa koisia koko viikonlopun. Mulla ja emännällä kävi tässä vieraitaki, mut en mä jaksanu niistäkään innostua, vaikka semmonen pikkuihminenki oli mukana.. huoh.. taidanpa kääntää kylkeä.

Voikaa hyvin!

t. Luka-the-todistettavasti-maailman-ihanin-koira

sick.

Heippa vaan! Mä oon huomenna menossa koirahoitolaan ja HIEMAN jänskättää!! Emäntä kyllä lupas pakata mulle mukaan ainaki mun makuualustan ja jotain leluja. Mutta ei kuulemma Herra Ihaata, kun siitä valuu jo sisuskalut pihalle.. Raukka parka.

Mäkin oon ollu vähän raukka parka, tai siis kipeenä. Emäntä ku tuli keskiviikkona töistä, se katto että mä vähän nyyryän, mut ei se kummemmin kerinny muhun perehtyä. Se oli nimittäin menossa kattoon sen ystävän kans "Kummanki kaa - ja mukana Vesa" - esitystä. Emäntä kotiutu sieltä joskus puoli kymmenen aikoihin, siis illalla. Ja sit se jo huolestu kun mä en esittäny mun normaali kotiintulorituaalia sille ollenkaan, vaan hädin tuskin avasin silmäni kun rötkötin siinä lattialla. Se pinkas mun luo salamana ja totesi että oon hetiku patteri. Niin se kaivo sen tsiisuksen vanhan elohopea-kuumemittarinsa kaapista ja tunki sen mun peräosastoon. Mittari pamahti hetkessä 41 asteeseen. Emäntä ei ollu uskoa silmiänsä, eikä sitä mittaria. Luuli sen olevan rikki. Niinpä se tunki sen omaan kainaloonsa ja sai tulokseks oman normilämpönsä. Ja taas mittari mun ahteriin. Ja taas 41 astetta. Sitte se jo usko.

Lääkekaapissa ei tietenkään ollu mulle sopivaa lääkettä. Emäntä oli viimiset ketoriinitki syöny omaan päänsärkyynsä. Se kävi naapureitten ovikellot rimputtamassa ja soitti kaikki lähialueen kaverinsa läpi. Mutta ei kellään normi-ihmisellä oo ketoriinia. Kaikki syö jotain buranaa.. Sitte se soitti parit päivystävät eläinlääkärit läpi, mut neki oli josain hevonkuusesa menosa. Johan sillä meinas usko loppua kokonaan!! Mutta sitte se onneks muisti, että sillä on ton mun oman tohtorin "hätä-tekstari-numero". Tää kiva setä asuu vajaan kilometrin päässä meistä ja anto ton "hätänumeron" emännälle sillon ku mulla tikattiin toi etujalan antura. No emäntä sit laitto pitkän viestin siihen numeroon. Ja odotti. Ja odotti. Ja odotti. Sit ku se oli odottanu puoli tuntia, sillä palo hihat ja se lähti suihkuun. Just kun se tuli suihkusta, puhelin soi! Ja se oli mun tohtori. Kello oli 23.00 ja se käski tulla käymään. Emäntä teki vaatteiden päällekiskomisen maailmanennätyksen ja vetäs pipon päähänsä ja mut käytännössä kainaloon ja menoks. Oltiin tohtorilla jo viiden minsan päästä siitä ku se soitti! Mä sain antibiootti- ja kipulääkepiikit. Ja sit kotia pötkötteleen. Aamuks kuume oliki jo laskenu ja sain sitten jatkolääkitykseks 10 päivän antibiootit ja viikon tulehduskipulääkityksen. Näillä siis on menty ja ei mulla mitään hätää oo, terve ku pukki! Sain luvan mennä sinne hoitolaanki, kun en mä varsinaisesti sairas oo. Mulla on vaan ollu "joku infektio". Emäntä arveli että oisko joku puunpala rääpässy mulle naarmun johkain tuonne nieluun tms sen viikonlopun risusavotan ja hake-oksentamisen seurauksena. Jää arvoitukseksi!

no, mä lähen tästä keräileen mun leluja jo vähän kasaan huomista varten, että emäntä muistaa ne sit pakata mun laukkuun. Kirjottelen kuulumisia sit loppuviikosta kun kotiudun taas. Morot!!

t. Luka

krooh ja pyyh.

Terppa! En oo kirjotellu vähään aikaan, ko ei oo ollu mitään kirjotettavaa. Täälä on ihan tylsää ja misään ei oo käyty. Tai ainakaan mää en oo päässy mihinkään. Paitsi tänään emäntä sit skarppas ja me lähettiin treeneihin. Oli tosi kivaa, ei ollakkaan pariin viikkoon käyty. Emännällä on ollu jotain tosi ontuvia tekosyitä, mut eihän se mun auta sitä komentaa... Mut onneks ees nyt pääsin töihin. Olin kyllä ihan intopinkeenä, seuraamisessa varsinki ei millään ois malttanu siivosti mennä. Esitin väliin sit pikku kenguru ja jänis loikkia ja touhusin muutenki. Ja ai jummi meillä oli sit taas lihapulla-tarjoilu! Ne on kyllä eri hyviä, mut joutuu niitten eteen vähän duuniaki tehä. Sanna tuli meitä sitte käskyttään (emäntä käski vielä erityiskiitoksen tähän Sannalle laittaa, eli KIITOS) ja käytiin kaikki ALO-liikkeet läpi. Meni se epähuomiossa sanomaan että ois syytä mennä jo kisaamaanki, toukokuun alussa ois tossa Kalajoella. Mutta ee... emäntä ei ala millensäkään, ainakaan vielä, siinä kun on hieman tuota perfektionistin vikaa. Mut kyllä mä vielä skarppaan täsä touhussa niin, että se joutuu edes yhesti mun kans tulevana kesänä lähtiä kokeileen.

Nii, ja meidän takapihalla tapahtu ihmeellisyyksiä viikonloppuna, sieltä noi kaato 3 puuta. Meillä oliki melkonen risu- ja polttopuusavotta viikonloppuna, eikä ees kaikki tullu valmiiks. Isäntä on huhkinu nyt vielä iltasinki siellä ja mä olin eilen illalla sen kaverina. Mun viikonloppu meni siis mutustellessa polttopuita ja eilen se sitte kostautu: Yrjösin kunnon laatat tonne pesuhuoneen lattialle. Emäntä ku tuli kattoon mun tekosia, se ensin luuli että mä olin järsiny ovenpieluslistoja, sen verran siistiä puuhakkelusta meitsin mahasta oli hissillä tullu. Mutta ei, kyllä se ihan oli aitoa polttopuuta, vähän limalla höystettynä. Ei mulla sit iltasella sen kummempaa vaivaa ollu, mutta ku nukkuhan piti mennä, olin tosi levoton. Noi kämppikset meinas jo polttaa päreensä kun mä pysyin max. puoli minuuttia yhellä paikalla. Kuljeskelin ees takasi ja läähättelin.. mut onneks mun olotila sit helpotti itestään, ei tarvinu enää yrjötä. Sai noi immeisetki sit unen päästä kii ko mä rauhotuin.

Täsä nyt tämmönen pika-päivitys mun olemattomasta äksöni-elämästä. Emäntä tossa kerto mulle, että ens viikolla mä meen ihan oikeeseen KOIRAHOITOLAAN!! Aika jänskää kyllä, en oo ikinä ollu missään hoitolassa ja vain yhen vaivasen kerran ton emännän porukoilla yhen yön viikonloppuhoidossa. Mut emäntä lupas pakata mulle mun makuu-alustan ja leluja. Ja kuulemma vähän ruokaakin =) Vaikka se arvelee että ne jää syömättä kuitenki. Sillon ko olin sielä "mummulassa" hoidossa, ei mulle oikeen ruoka maistunu.. no, katotaan sit, viittinkö mä sielä hoitolassakaan syödä.

Son moro nyt!!

t. Luka

Vauhdikas viikonloppu!

Ai vitsi, mulla on ollu niin vauhdikas viikonloppu että on kyllä IHANAA ko noi 2-lahkeiset lähtee huomena töihin. Saan rauhassa nukkua!! =) Tää mun viikonloppu touhuaminen alko nimittäin heti lauantai-aamuna. Emäntä ku oli lähteny töihin, mä menin isännän kans ulos tekeen lumitöitä. Se lapioi katolta pudotettuja lumia tonne takapihan rinteeseen, ja mä juoksin niitten paakkien perässä rinnettä ylös ja alas. Oli kyllä tosi nastaa touhuta pitkästä aikaa isännän kans. Se kun on ollu koko tän viikon, viime perjantaista asti, töissä. Välillä iltasin käyny kotona nukkumassa muutaman tunnin ja taas menny. Mä oon jo välillä meinannu hermostua tohon emännän kans kahestaan hengailuun, joten isännän kans leikkiminen pitkästä aikaa oli TOSI kivaa!!

Sit ku emäntä tuli töistä me lähettiin yhen järven rantaan paistamaan makkaraa. Sielä on semmonen uimapaikka, ja kyläläiset on rakentanu sinne pukukopit, puuceet ja semmosen kivan grillikatoksenki. Sielä noi tyypit sit grillaili ja mä epätoivosena hengasin ympärillä, ku ei ne tajunnu mulle tietenkään mitään antaa. Mut sit ku ne oli omat makkaransa mutustanu, mä sain yhen emännän makkaran, joka oli kuulemma pudonnu sinne notskiin. On se kans, amatööri! En mä tietenkään ilmaseks sitä saanu, piti vähän tehä kaukokäskyjä ja yks mallikelponen luoksetulo. Mut makkara oli niiiiin hyvää, että tein oikeinki mielelläni vähän hommisia =)

Tänään lähettiin sit heti aamusta käymään vähän kyläilykierroksella. Päädyttiin tietysti käymään myös Sera-tätiä moikkaamassa. Se oliki oikein mukavata. Latasin tohon emännän kuvaaman filminpätkän meidän leikeistä. Nyt mä odottelen iltalenkille pääsyä ja sit iltasafkaa ja sit mä kyllä vaan RÖTVÄÄN loppuillan. Oon ollu niin reipas!!!

t. Luka - the - vauhtimään