Räyh!

no ei mulla mitään asiaa ollu, kävin vaan pikasesti päivittään uuden kuvan tohon ylös. Se on mun virallinen 4-vee poseeraus, että sillä silmällä sitte katotte!! Emäntä otti sen upo-uudella kiiltävällä, millä lie,  Känönillä. Naureskeli vaan mulle, että tais olla piskillä hyvät houkuttimet seistä hievahtamatta paikallaan, kun mä olin tasan samassa asennossa joka kuvassa minkä se otti. Hehe, sanon minä. Kai se enimmät kuolajojot fotoshoppas pois roikkumasta..

Joo, ei täälä tosiaan hämmästyttävämpiä. Sen uuden Känönin lisäks emäntä osti uuden Helkaman. Nyt on siis pyöräilykausi avattu tällä viikolla, ja tuola me ollaan menty ko salamat pitkin pyörätietä. Tai, emäntä istuu ja kattelee maisemia ja mä kiskon, on se vaan eri kivaa ja REILUA! Hehe. Mut, onhan tässä vielä pari viikkoo aikaa reenata, kun emäntä ilmotti mut Oulaisen ryhmikseen ja sit vielä Kokkola KV:hen. Kai se vielä ilmottaa mut sit tähän Käläviälle ryhmikseen sekä, oliks se Yppärissä se toinen ryhmis. Kattoo nyt sit, että kuinka mä selviän tuolta Oulaisista =)

Onnia Mulle 4-vee!!!

Täsähän kuulkaas nuori mies komistuu vallan silimisä kun ikää tulee lisää!! Täytän tänään 4-vee, ja emäntä kehu etten oo ikinä-koskaan-kuuna-kullan-valakiana ollu näääääääääin komiasa kuosisa. Kai se vähän ihtiänsäkin kehuu siinä sivusa, ko on niin hyvin mua pessy ja puunannu, ja ruokkinu, että karvat vaan venyy ja kiiltää.. heheee. No joo, mutta. Synttärit siis tänään. Ylläripylläri en saanu lahjaa. Isäntä unohti. Ja emäntä. Voitteko kuvitella!?!?!?! Emäntä luki sieltä, mikä se on, joku naamakirja, Veispuukki, vai miks se sitä sanoo, että joku laitto sille viestin että "onnea Lukalle". Niin sit se oli että: "Häh, ai niin, Lukalla on synttärit!"  Nojoo, arvatkaapa vaan kuinka mahtavalta tuntuu olla tämmönen arvostettu, rakastettu ja muistettu kotikoira. HA! Ja kissanviikset sanon minä.

Onneks on olemassa yks semmonen pieni kansainvälinen instituutio joka kuitenki muisti mua tänä kauniin toukokuisena syntymäpäivänäni pienellä kirjeellä. Sieltä nimittäin tuli mun viime kesänä Kokkolan KV:stä tienaamani Cacib. Nyt se on sitte todellista. Wauh! Pitää käskiä emännän ostaa koriat kehykset ja laittaa mun ruusukevalokuvan ja ruusukkeiden kans kunniapaikalle olkkarin seinälle. Ja sit kun tähän huusholliin tehdään yläkerta valmiiks niin mulla toivottavasti on näitä palkintoja sit jo oman palkintohuoneen verran. Vaatimattomasti. Toi yläkerta on, jos vanhat merkit paikkaansa pitää, sen verran pitkisä kantimisa oleva rojekti, että varmasti hyvin kerkiän palkintoja kerätä!

Alotin tosiaan tälle vuodelle palkintojen metsästämisen Vaasan Kv:stä muutama viikko sitten. Bloggaus aiheesta on valitettavasti viivästynyt ihan teknisistä syistä. Ekku piti oottaa että emäntä hankkii uuden kameran että musta saadaan kuvat postaukseen mukaan. No, sit kun kamera on nyt vihdoin hankittu, niin tää hemmetin bloggeri on päivittyny jotenki ja emäntä on nyt viikon noitunu iltasin ihtekseen koneella kun se ei saa edes omaan blogiinsa ladattua kuvia... Niin mää en oo sitte vihtiny edes yrittää. Että tää on, sori nyt vaan, tämmönen kuvaton postaus. Toivottavasti emäntä joku päivää keksii miten tää toimii, ja neuvoo sit mullekkin kuinka saan tänne kuvat ladattua. Tai, ehkä se tilaa jonku insinjöörin hoiteleen nää hommat.

No mut ASIAAN: meitä hovarontteleita oli aikasta monta Vaasassa. Jan de Gidsin arvosteltavana oli meitä avoimen luokan uroksia jopa 11. Mää olin niistä Erittäin Hyvä. Näyttelypäivä oli ihan kiva, olin emännän kans kahdestaan liikenteessä. Kehä oli aikataulusta melkeen tunnin myöhässä, ja mä rupesin oleen jo aika kypsänä ennen kehään menoa, mut skarppasin sit kuitenki kehässä, ja esiinnyin kuulemma ihan kauniisti. Arvostelun laitan tohon sivupalkkiin näytille. Vaasassa oli turistina myös mun kasvattaja, oli tosi mukava nähdä Anitaa taas, terkkuja sinne! Ja tietysti muita koiruuksia oli kiva nähdä. Sain myös paljo rapsutuksia ja haleja, ihan oudoiltaki tyypeiltä. Mä oon kuulemma NIIIIIIN söötti. Ja sen meidän kehän viereisen kehän tuomari anto mulle oman jäätelötötterönsä jämät!! Voitteko kuvitella!!! Toki se kysy ekku emännältä luvan, mä kuulemma olin niiiiin anovasti sitä kattonu, että se ei voinu vastustaa... Emäntä kyllä sano mulle, että sen tuomarin oli vaan äkkiä pitäny päästä siitä jätskistä eroon koska se oli menossa kehään eikä tietenkään voinu jätskin jämä kädessä sinne mennä. Ja koska lähellä ei näkyny roskista, niin se tuuppas sen lähimpään hovawarttiin!! :D heh-heh. No mutta, summasummarum, päivä oli kiva ja maukas ja illalla uni maistu. Ei mulla nyt muuta, meen tonne mököttämään kun en oo saanu edes synttärikakkua. Toivottavasti iltaruoka on kuitenki juotain super-ekstra-herkkua :)

Tää kävi kuulkaa REENEISÄ!

uskokaa tai äläkää, mutta totta se on! Emäntä piti lupauksensa (PAITSI: ne pekonit se unohti, sillä oli vaan lihapullia, dämed!!) ja roudas mut reeneihin. Pennun kans mentiin, isäntä kun oli töisä. Ja kävi siinä vielä sitte niin kivasti että pakkaset oli hyydyttäny ton "koirankuljetusauton" joten niinpä sinne ykkösauton eli OMG:n takapenkille tungettiin sekä pentu että koira. Ja hyvinhän me sinne mahduttiin, emäntä vielä laski sen keskellä olevan käsinojan alas, etten mää vaan "tunge pennun syliin". No, not gona häpen. Kiltisti kerällä pötkötin omalla puolellani :)


no mutta, vähänkö oli siistiä nähä muitaki hoffentotteja!!! ei meitä kovin montaa koirakkoa sielä ollu, mutta se vähänenki riitti mulle! Olin kyllä niin intopinkeenä, että emäntä ei tienny miten päin se ois mun kans ollu. Mut, saatiin me kuitenki aikaseks pari nättiä seuraamispätkää. Ja kokeiltiin kolmen koiran porukassa myös paikallaanmakuuta. Emäntä oli vähän epävarma että mitenköhän täsä käy, mutta niinpä me vaan mentiin sinne mukaan ja kuulkaapas kun minä poika se vaan maata rönötin siinä paikallani justahan niinkö pitiki. Ja emäntä kävi välillä piilossakin. Että vois se emäntä vähän skarpata tuon luulotautinsa kans, EN MÄÄ NY IHAN PÖKÖ KUITENKAA OLE!!



Pentukin viihty hallilla vallan mainiosti. Siellä se kulki eestaas ja roudas mukanansa millon mitäki ruutu-merkintäpurkkia ja törppöä. Ja jonku tunnarikapulatki se pöydältä varasti. Ja vallan mainiosti toimi häiriönä kaikille reenaajille. Että senki puolesta vois sanoa että NYT alko meijän reenikausi, kerta pentuki sielä viihtyy. Ja ton Rokin emäntä lupas ottaa ens kerralla niittenki pennun mukaan, niin eiköhän me saada sinne kunnon tenava-korneri vielä :)

Tuosa ylläolevassa kuvassa pentu pohtii että kumpikas näistä ny olikaan se meijän Luka.

Ja joo, voisko joku nyt jeesata emäntää kun se pohtii täälä päänsä pahki että ilmottaako se mut Vaasan KV:hen...

vankina..

...omasa kotona!!! Ihan oikiasti, täälä on kyllä ulkoilut ollu viime aikoina SUHT vähisä! ekku tuo pentu oli viikon kuumeesa, ja emäntäki siinä vähän sairasteli. Ja nyt on viikon ollu näin törkiän kylymää. No, se tarkottaa sitä että kun isäntä on aamuvarhaisesta iltamyöhäseen töisä, niin kuka mua vie pihalle jos pentu on kipiänä, tai on näin kylmä että sillä jäätyy ainakin nenä ja posket, ettei emäntä sitä lähe roudaamaan mihinkään pulkkailemaan?!?! no, EI KUKAAN! hiphei, sanon minä. Onneks tossa takaoven terassilla on edes köysi mulle, että pääsen kus-pis-ja-kak aina välillä. Mut muuten on kyllä pyöritty sisätiloissa. Ei kuulkaa oikeen tämmönen peli vetele. No, totuuden nimissä pakko mainita, että kyllä mä sit ku isäntä tulee kotia, kommennan emäntää kaivelemaan kaapista sen michelin-takkinsa ja kiskomaan mullekkin viltin niskaan ja niin me lyllerretään pihalle. Mut eipä sielä kauaa vihti olla, varpaathan sielä jäätyy. Onneks tohon takapihan pellolle on taas moottorikelkalla ajettu mulle vähän ulkoilureittejä, pääsen sinne juoksenteleen ja emäntä vaappuu ylitopattuna peräsä ;) On se kuulkaa nävös!!! Eilenki sillä oli huivia niin ympäri naamaa että näytti ihan joltain, mitä ne on, niiltä etelämaalaisilta! hyvä jos silmät vähän pilkotti sieltä välistä :D


Enihau, onneks kuitenki tässä kahden viikon vankilajaksossa oli "vapaata" mulla viime viikonloppuna. Isäntäväki kävi vähän humputtelemassa ja mä olin yhden yön tossa koirahoitolassa. Oli kivaa taas. Tytöt hoiti mua hyvin ja ulkoilutti ja leikki mun kans, ja sit ne esitteli mulle semmosia uusia aktivointileluja. Kynnetki on kuulkaa nyt niin ojennuksessa että!! Kelepaa siinä, isäntäväen, lomailla!!

Emäntä tuossa kyllä eilen tuumas että pitää tuon koirankin kans NYT TOSISSAAN alkaa jotain tehdä. Mä nimittäin olin täälä vähän tylsistyksissäni askarrellupaskarrellu ko ne kävi pennun kans neuvolassa, tosta aulan lipaston päältä vähän napostelin kaikkea kivaa. Emäntä ei niinkään tykänny siitä ajatuksesta että olin nastapaketin repiny siihen lattialle säpäleiks. Se nyt kauhulla oottaa, että millon musta alkaa nastat paisteleen läpi.. mut en kai mä ny niin daiju ole että niitä söisin. Silti, hauskaa pitää hullua vähän jännityksessä :D no mutta siis, se NYT TOSISSAAN tarkotti siis sitä, että ens tiistaina tämä remmi lähtee VÄKISINKIN, oli kokoonpano mikä hyvänsä ja pakkastilanne aivan sama, REENEIHIN!!!! JIPIJIPIJJIPIJIIII!!!! voin kertoa, että ei olla käyty hallilla treenaamasa... öö... sen jälkeen ko pentu synty. NII! että ONHAN SE JO KORKIA AIKAKI! RÄYH! Emäntä arveli että sen pitää ehkä ottaa mukaan ainaki paketillinen pekonia, että se sais mun mielenkiinnon edes vähän vedettyä itteensä. Jostain syystä se suhtautuu lievästi sanottuna skeptisesti mun keskittymiskykyyn siellä ympäristössä ja muitten koirien keskellä näinkin pitkän tauon jälkeen. Niin, ja jos joku ei tiiä, nii tuo pentuhan siis on jo 1vee ja 2kk! Mut, ehkä mä yllätän emännän ja käyttäydyn kuin, hmm... kunnon koiran kuuluuki :D

Heissan taas, pitkästä aikaan!!

Joo-o, on se kummaksi menny tämän koiran elämä. Se tuo pentu otti joulukuussa jalat alleen, ja nyt se mennä viipottaa ja ihan hirveetä kyytiä. Mun tehtävä tätä nykyä on siis toimia "virallisena valvojana". Tai näin emäntä mulle asian esitti. Toisinsanoen, kierrän, varon, väistän. Ja ehkä vaativin osuus, en nuole. Oon mä kyllä välillä, vahingossa. Mut kun se pentu joskus tunkee mun naamalle, niin mitä siinä muuta voit tehä kuin lipasta poskesta. Tai tukasta. Niin ja sit mun pitäs estää sitä tekemästä semmosta mitä emäntä on siltä kieltäny. Mut se on kyllä aika hyvin koulutettu pentu, uskoo YLEENSÄ heti kun jotain kielletään. Vähän niin ku MÄ! Siitäkin huolimatta että se joskus kiskasee mua karvoista tai välillä tulee puupalikasta ohtaan, niin kyllä me hyvin tullaan toimeen. En oo alkanu sitä komenteleen, kun se reppana on vielä niin pieni. Ja emäntä on kyllä neuvonu sitä miten koiria kohdellaan. Yleensä mä siis vaihdan maisemaa, ihan vaan varuilta, kun se lähestyy kourat ojossa tai puupalikka kädessä.

Mutta se siitä. Mitä siis MULLE kuuluu? No kiitos ihan hyvää. Aivan vallan mahtista ko saatiin tuota lunta, niin mä oon emännän kans käynny potkukelkkaileen. Lähinnä se on sitä että mää kiskon ja emäntä vaan seistä tököttää jalaksilla. Kerran se kehtas jopa alamäkeen istua kyytiinki, mut mun mielestä se oli vähän liian paksua, ja vedin sen penkkaan XD. No, kyllä se jeesaaki mua siinä hommasa, ettei mua ny aivan RÄÄKÄTÄ kuitenkaan. Ja siinä kelkassa on sukset jalaksissa, ne luistaa ihan törkeen hyvin. Tänäänki viuhdottiin noita peltokorventien alamäkiä huishais niin kovaa että emännältä meinas pipo lentää.. ja tais sillä vähän hirvittääkki! Sain muuten kyseisellä reissulla aikasta mageen kuura-parran, vai mitäs pidätte tästä:


Aikaa komee UROS vai mitä!? Kattokaa ny kuin siistit varpaanväli karvatki, oikeen TURKIKSET! Emäntä sano että mitäs noita ny siistimään ko ei olla ihmisten ilmoilla sen kummemmin VIELÄKÄÄN käyty. Tarkeneepa paremmin :)

Ja tosiaan tolla kelkkahommelilla on nyt kuluttanu joulukiloja. Eipä niitä juurikaan tullu, mut kyllä mä kinkkua mätystin useempana iltana. Oli se kyllä vähän turhan suolasta, mutta AH, niin hyvää. Meillä meni ne kinkun paisto-valvojaiset vähän mönkään, kun emäntä ja isäntä simahti kesken kaiken. No oli niillä herätyskello soimassa, että kävivät aamuyöstä pari kertaa tsekkaamassa tilanteen. Mut eihän siitä touhusta ois mitään tullu jos en MÄ ois ollu vahtaamassa siinä uunin edessä. Kävin sit aamulla, kun lämpömittari näytti sopivia asteita, emännän ja isännän sängynvieressä vinkumassa ne hereille, ja AVOT, emäntä tosiaan otti sen lihamöykyn sit uunista. Valitettavasti jäin kyllä kiinni tästä öisestä sala-duunistani, kattokaas kun mullahan ei EMÄNNÄN mielestä ole keittiöön MITÄÄN asiaa. Ei siis harmainta haisuakaan saa sieltä ottaa. Meillä on tossa olkkarin ja keittiön välillä tommonen lista lattiassa, mikä on mun raja. Ja valitettavasti mä tän kinkun valvonta duunin takia jouduin salaa rajaa ylittämään. Mistä emäntä sit tiesi sen..? No, matolla oli kasa mustia karvoja ja uunin edessä lattialla kuola lammikko....

Seuraavalle kinkun paisto kerralle pitää kehitellä joku patentti....