no EI KUKAAN! Plääh.. tää on ihan tylsää. Mulle on ostettu pihalle taas uus köysi. Edellinen katkes ko ajoin yhen naapurin karva-katin tosta tontin rajalta pois. Höykkyytin sitä niin että se kiipes tohon parin talon päässä olevan männyn latvaan.. Mahtaakohan keikkua sielä vieläki.. ;) Isäntä ei kyllä oikeen tykänny, vähän äristen se tuli mua sieltä männyn juurelta hakeen kotia ja soitti emännälle joka just sattu oleen kaupungilla, että tuoppas vahvempaa köyttä. No, nyt mulla on vahvempi köysi. Mut tuskin se mua kovin pitkäks aikaa hidastaa! Ainakaan jos tää touhu menee näin tylsäks. Mua ei oo nyt päästetty pihalla ollenkaan irti. Emäntä selitti, että kun ne on laittanu tässä nurmikkoa uusiks, että mua ei voi päästää möyrimään sinne miten sattuu.. No en ees tajua että miks se olettaa mun menevän sinne...?!?!?! :) että kai mä nyt sit joudun olla "naru-koirana" koko loppukesän.. voi elämä..
Lohdutukseks tästä naruttamisesta emäntä vei mut taas yks päivä pyöräileen. Käytiin pidemmällä ko aikasemmin, paikallisen lennokkikerhon kentällä tuolla yhellä pellolla. Sielä ei onneks ollu ketään ja emäntä päästi mut irti vähän säntäileen. Oli kyllä kivaa, jahtasin pikkulintuja :) Mut kotimatka ei sit enää ollukkaan niin kivaa.. mä en millään meinannu jaksaa. Käveltiin melkeen koko matka kotia ja mä olin ihan naatti. Ja kaikenlisäks emäntä keksi että mulla on sit pesuilta tiedossa. No, sehän oli emännän kannalta vallan loistava taktiikka, väsyttää mut eka ihan zombiks ja sit alkaa peseen mua. Enhän mä jaksanu hievahtaakaan siitä suihkun alta, vaan olin kuuliaisin ikinä! No, oli se kyllä mukavan vilvoittavaa ja emäntäki tykkäs kun "koira tuoksuu pitkästä aikaa muullekki ko ravalle.." No nyt mä oonki lenkillä sit aina vähän brassaillu vastaan tuleville gimmoille, kun mulla on niin kiiltävä ja tuoksuva turkki!
Ai nii, melkeen unohin! Mä pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa isännän ja emännän kans Lampilla käymään! Ja sehän tietysti tarkottaa mahtista mäikkäämistä Sera-tätin kans. Ai jummi, heti ku oltiin sielä perillä, nii mut tietty ekku narutettiin siihen pihakoivuun, ko noi törkimykset meni sisälle kahville. Sera-täti oli kopissansa siinä noin 5 metrin päässä. Ja voi pojat mä yritin KAIKKENI!! Haukuin, ulvoin, narisin, kitisin... emäntä oikeen hämmästeli kuinka koirasta voi lähtee niin monenlaista ääntä!! Mut eipä se auttanu, siinä se oli munki vaan kykittävän köyden nokassa kunnes sit noi oli viimein saanu napansa herkkuja täyteen, ja SIT vasta oli mun vuoro päästä mäikkäämään! Ja ai että meillä oli Sera-tätin kans lystiä!! Sera-tätillä taitaa vaan vanhuus alkaa pikkuhiljaa painamaan päälle kun ei se taho pysyä mun vauhdissa enää mukana. Ja onhan se mua kyllä puolet pienempiki, mut silti, mä oon aina ekana leluissa kiinni. Ja Sera-täti ei oikeestaan enää sit ees viitti yrittää, kun se huomaa että mä JYRÄÄN!!! :) Oikestaan se on aika tylsää... :/
No mut, mä lähen nyt hengaan tonne ruokakupin läheisyyteen. Jospa emäntä tajuais vihjeen. Moro!
t. Luka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti