JouJou!!

Meillä mitään erikoista oo tapahtunu, kuhan aattelin vielä yhen bloggauksen tehä toukokuulle. Mä oon tänään rötvänny tossa pihalla KOKO päivän. Isäntä on naputellu autotallia ja emäntä oli töisä. Nyt mä tulin käväseen täsä sisällä, rupee toi ulkona köyden nokassa olo jo vähän tympiin. Ja sitäpaitsi, meillä on täälä joku hiivatin hyttyskolonna iskeny. Toissapäivänä ne tuli ekan kerran ja mä en kestä niitä!! Ne tunkee joka paikkaan!! Emäntä on jo kuukauden suunnitellu laittavansa mulle punkki/ötökkä-myrkyn tonne selkäkarvoihin, mut ei se oo ehtiny. Tai ekku piti hoitaa tuo Oulaisen näyttely alta pois. Ja sit se on kai unohtanu tai ei oo muka kerinny, en tiä, mutta kohta mulla palaa hihat jos ei se sitä laita!!

Ja sitäpaitsi, se on viime aikoina muutenki vähän daijuillu. Nimittäin, se oli yks ilta jättäny kenkänsä MUN lemppari köllöttelypaikalle!! Ihan uskomatonta! Mun lempparipaikka on tossa aulassa, kynnysmaton päällä, missäs muuallakaan. Nii siihen se oli mun maton päälle torpannu tennarisa. Voi elämä että mua kypsytti! No, emäntä sattu just sillon oleen näköyhteyden päässä vessan oven raossa rasvaamassa naamaansa, nii määpä seisoin varsin surkeen näkösenä siinä mun maton vieressä ja sanoin emännälle etttä "tuu nyt hitto vieköön siirtään nuo tennarit VEKE!" Emäntä kyllä sano että sen korvissa se mun valitus kuulosti enempi semmoselta "piip piip, piupiu, iuiuiu..." Mutta, siltiki, se tajus mistä oli kysymys ja tuli ja nosti ne kengät pois eestä. Ja minä, helpotuksesta isosti huokaisten, pääsin viimein rojahtamaan omalle paikalleni! Enkä muuten hievahtanu siitä koko iltana =)

On se kyllä aika viksu tyyppi välillä, toi emäntä siis, kun se toisinaan jopa tajuu mua mitä mä sille selitän. Eilenki kävi niin, että isäntä vetäs yhtäkkiä aulan katosta rappuset alas. Sielä oli siis joku luukku, mihin se meni niitä portaita pitkin, ja katos sinne. Mä katoin pää kierosa kun se könys sinne sisälle ja aloin sit jo vähän huolestua kun ei sitä enää näkyny. Pinkasin sit keittiöön kun emäntä touhus sielä ja sanoin sille "apuapua, isäntä meni tonne pimeeseen paikkaan eikä tuu pois, apuaapua". Emäntä mutisi taas jotain mun "kitinästä" ja "uikutuksesta", mutta tuli kuitenki mun perässä. Mä vein sen niitten rappujen juureen, ja voitteko kuvitella, sekin tollo meni sinne pimeeseen!!! No vasta mulla palo käämit ja meinasin mennä jo perässä, mut onneks emäntä sit tuli pian sieltä pois ja isäntäki sieltä lopulta löyty. Oli kyllä melkonen säikähys, mä jo aattelin että se jää sinne kokonaan!!

Että tämmösillä asioilla mua, kilttiä pihavahtia, täälä vaan RESSATAAN!!! Millonkohan sitä sais vaan olla ja köllötellä niinkö kunnon kotikoiran kuuluuki!?
no, mä lähen nyt komentaan ton emännän mun kans iltalenkille. Palatahan!

t. Luka