Heippa vaan! Mä oon huomenna menossa koirahoitolaan ja HIEMAN jänskättää!! Emäntä kyllä lupas pakata mulle mukaan ainaki mun makuualustan ja jotain leluja. Mutta ei kuulemma Herra Ihaata, kun siitä valuu jo sisuskalut pihalle.. Raukka parka.
Mäkin oon ollu vähän raukka parka, tai siis kipeenä. Emäntä ku tuli keskiviikkona töistä, se katto että mä vähän nyyryän, mut ei se kummemmin kerinny muhun perehtyä. Se oli nimittäin menossa kattoon sen ystävän kans "Kummanki kaa - ja mukana Vesa" - esitystä. Emäntä kotiutu sieltä joskus puoli kymmenen aikoihin, siis illalla. Ja sit se jo huolestu kun mä en esittäny mun normaali kotiintulorituaalia sille ollenkaan, vaan hädin tuskin avasin silmäni kun rötkötin siinä lattialla. Se pinkas mun luo salamana ja totesi että oon hetiku patteri. Niin se kaivo sen tsiisuksen vanhan elohopea-kuumemittarinsa kaapista ja tunki sen mun peräosastoon. Mittari pamahti hetkessä 41 asteeseen. Emäntä ei ollu uskoa silmiänsä, eikä sitä mittaria. Luuli sen olevan rikki. Niinpä se tunki sen omaan kainaloonsa ja sai tulokseks oman normilämpönsä. Ja taas mittari mun ahteriin. Ja taas 41 astetta. Sitte se jo usko.
Lääkekaapissa ei tietenkään ollu mulle sopivaa lääkettä. Emäntä oli viimiset ketoriinitki syöny omaan päänsärkyynsä. Se kävi naapureitten ovikellot rimputtamassa ja soitti kaikki lähialueen kaverinsa läpi. Mutta ei kellään normi-ihmisellä oo ketoriinia. Kaikki syö jotain buranaa.. Sitte se soitti parit päivystävät eläinlääkärit läpi, mut neki oli josain hevonkuusesa menosa. Johan sillä meinas usko loppua kokonaan!! Mutta sitte se onneks muisti, että sillä on ton mun oman tohtorin "hätä-tekstari-numero". Tää kiva setä asuu vajaan kilometrin päässä meistä ja anto ton "hätänumeron" emännälle sillon ku mulla tikattiin toi etujalan antura. No emäntä sit laitto pitkän viestin siihen numeroon. Ja odotti. Ja odotti. Ja odotti. Sit ku se oli odottanu puoli tuntia, sillä palo hihat ja se lähti suihkuun. Just kun se tuli suihkusta, puhelin soi! Ja se oli mun tohtori. Kello oli 23.00 ja se käski tulla käymään. Emäntä teki vaatteiden päällekiskomisen maailmanennätyksen ja vetäs pipon päähänsä ja mut käytännössä kainaloon ja menoks. Oltiin tohtorilla jo viiden minsan päästä siitä ku se soitti! Mä sain antibiootti- ja kipulääkepiikit. Ja sit kotia pötkötteleen. Aamuks kuume oliki jo laskenu ja sain sitten jatkolääkitykseks 10 päivän antibiootit ja viikon tulehduskipulääkityksen. Näillä siis on menty ja ei mulla mitään hätää oo, terve ku pukki! Sain luvan mennä sinne hoitolaanki, kun en mä varsinaisesti sairas oo. Mulla on vaan ollu "joku infektio". Emäntä arveli että oisko joku puunpala rääpässy mulle naarmun johkain tuonne nieluun tms sen viikonlopun risusavotan ja hake-oksentamisen seurauksena. Jää arvoitukseksi!
no, mä lähen tästä keräileen mun leluja jo vähän kasaan huomista varten, että emäntä muistaa ne sit pakata mun laukkuun. Kirjottelen kuulumisia sit loppuviikosta kun kotiudun taas. Morot!!
t. Luka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti