noniin. Piti aamukäpöttelyn jälkeen touhuta tuosa takapihan rinteessä ja risukossa. Emäntä heitteli mulle solmua piiloon ja mä touhusin sitä hakemaan kauheen kouhotuksen kans. Kuten yleensä. Sit kun taas kerran juoksin alas hakemaan solmua, kuulu semmonen pamaus/poksaus/kolaus/napsaus tai jotain vastaavaa mitä nyt on vähän hankala sanoin kuvailla. Ja sit mulle käviki ihan törkeen kipeetä ja aloin uikuttamaan ja katoin emäntää ihan surkeena.. Emäntä kerkes kuulemma ajatella että "Nonii, ja takakinttu meni poikki, voi ....kele... tana.." Siltä se napsaus siis emännän mielestä kuulosti ja kun mä sen päälle vielä ulisin sielä mäen alla, nii johan se kerkes suunnitella soittavansa mulle jonku pelastushelikopterin. Emäntä epätoivosena hetken arpo että lähteekö se mahansa kans könyämään rinnettä alas.. mut mä sit kuitenki linkkasin kolmella jalalla sen muutaman metrin nousun ylös emännän luo ja huusin ko syötävä. Emäntäki siinä jo melkeen itkua väänsi ja näki jo ittensä soittamassa isännälle että "tuu heti kotia ja kantamaan tuo koira autoon nyt mennään Pentille hoitoon!" Mut ensin se kuitenki päätti tarkistaa tilanteen ja käski mut maate ja kippas mut siitä sitte kyljelleni. Sit se aikansa paineli ja räpelsi ja kopelsi ja väänteli mun jalkaa ja kun mä annoin sen ihan rauhassa siinä touhuta enkä ärjyny enkä vinkunu, niin lopulta se totes että eikai siinä kovin suuri vamma ole. Ja sit se komensi mut ylös ja kävelytti vähän ja todettiin sit yhessä että kyllähän mä pystyn käveleen. Enkä nilkuttanu. Että ei sitte soitettu isännälle eikä Pentille.
Mutta täytyy nyt kyllä sanoa, että vaikka mä en nilkutakkaan, niin ei tää nyt ihan kondiksessa oo tää kinttu. Maate meno on vähän hankalaa, en mielelläni tälle kintulle varaa, ja epämääräset äkkinäiset sivuaskeleet ei tunnu kivoilta. Mut kävely ja juoksu ei tuota ongelmia... Emäntä sano mulle että katotaan nyt sit aamuun asti, ja sitte se soittaa sille Pentille ja tarkistaa sen mielipiteen. Ainaki siitä napsauksesta, joka kuulu ennenkö mulle tuli tää pipi.. TOSIN siinä mistä mä juoksin, oli kyllä semmonen kanto, ja emäntä arveli että oonhan mä voinu vaan kolauttaa tää kinttuni siihen vähän kovempaa, että se ääni ois kuulunu siitä. Mä en nyt vaan osaa ottaa tähän asiaan mitään kantaa, kun mulla oli se solmun-noutamishurmos siinä just päällä, että en kyllä tiiä mitä tapahtu. Mut toivottavasti tää nyt paranee äkkiä ko huomena ois taas treeni-ilta!!!
että tämmöstä näin maanantain kunniaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti