.......................Kisu-misu...
......................katsoi parhaaksi pysytellä aidan päällä..
....................kun otin Sera-tätin kans vähän geimiä..
oikiasti! Nyt alakaa kyllä kohta palaa tällä pojalla PÄRÄNDERIT jos tähän mun laiffiin ei saaja JOTAIN sutinaa. Siis mitä viimisen kuukauden aikana on tapahtunu; EI YHTIKÄS MITÄÄN! voi huokausten huokaus. En ehkä ala enää tätä touhua. Protestina oon jo kuopassu parit montut tuohon takaportaitten juureen! isäntä tykkä varsin kyttyrää, ja siirsi mun köyden toiseen paikkaan kiinni. No, montutin sieläkin, mut tällä kertaa kaivoin semmosen ison kiviröykkiön viereen. Oman pikku pesän. Sielä on kiva kölliä :)
Oikiasti on kyllä ollu harvinaisen EI-tapahtuma-rikasta nää pari viime viikkoa. No, okei, on me käyty pari kertaa Lampilla Sera-tätin kans leikkimässä, mut muuten mun sutinat sit onki rajottunu näille omille huudeille. PAITSI: yks kaunis lauantai aamu emäntä sano isännälle että "NYT mää lähen tuon lukanderin kans piiiiiitkälle lenkille, pitäkääpä lystiä täälä pennun kans silläaikaa." No, tarina ei kerro kuinka lystiä niillä oli, mut, MITÄPÄ tapahtu mulle!!
Siispä, emäntä lähti pyörällä ja poikettiin tosta pyörätieltä semmoselle mettätielle ja mä pääsin sit vapaana kirmailemaan. Se tie jatku EHKÄ jotain reilun kilsan muuttuen semmoseks kämäseks peltotieks. Emäntä heitti viimen pyörän ojan reunalle, ko yöllä oli tullu vettä ihan törkiästi ja se peltotie oli jo aika rapanen. No, MINÄHÄN nautein siitä kuravellistä ihan kympillä ja sinkoilin sinne tänne ihme hajujen perässä ja emäntä koitteli säästää uutuuttaan kiiltävät juoksutennarinsa puhtaina. Sit ku tie rupes jo muuttuun pelloksi, emäntä pysähty yht´äkkiä ko seinään. Mä en ees tajunnu, olin niin hajujen huumassa että en ollu edes kuullut sitä RYSKETTÄ! Nimittäin siitä pellon reunasta singahti jissuksen suuri hirvi ihan törkiän kokosten sarviensa kans. Emäntä parka näytti siltä että se pyörtyy justahan ja näytti se arpovan että juokseeko lähimmän ladon katolle pakoon. Minä katoin sitä juoksevaa otusta vähän aikaa että mikä hemmetti tuo on, sit vilkasin emäntää että mitä se tekee (no oli kauhusta kankeena edelleenki), ja totesin että paras ottaa ohjat omiin käsiin ja säntäsin sen elukan perään ja pijin sille muuten sen sortin pätkeen että se katto paremmaks rymistellä sinne mehtän uumeniin...
Sit ku sitä elukkaa ei enää näkyny, menin emännän luokse. Sielä se puuskutti ja tasotteli henkiään, ja sano mulle että oli viime hetkellä tajunnu että hirvihän on kasvissyöjä, että ehkä sinne ladon katolle ei tarvikkaan kiivetä =) Lähettiin siitä sitä kotia päin suhteellisen rivakkaa kyytiä. Emäntä laulaa loilotti jotain ihme joikausta koko matkan isolle tielle asti. Sillä kuulemma pelotti että voihan sielä olla karhujaki... Sen jälkeen ei olla ko. mettätielle eksytty =)
Että näin. No, onneks mulle on sutinaa luvassa ens viikonloppuna: Mun kenneli järjestää kasvateilleen viikonloppuleirin Lapualla. Tämä revohka pakataan tuohon meidän ei-niin-tilavaan perheautoon pennusta ja vaunuista lähtien ja mennään lauantai-päiväksi viettämään sinne laatuaikaa muiden Hoffen-Haussilaisten kanssa! JEE! Luvassa siis toivottavasti hieman tapahtumarikkaampi seuraava bloggaus :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti