Emännän viihdytyksen alkeet vol 1: Hoffihepulin ohjeet aloittelijoille.

Ai vitsi mä oon ollu taas vauhdikkaalla tuulella. Me ollaan emännän kans tällä viikolla harrasteltu aamulenkeillä pitkästä aikaa peltolenkkeilyä, kun on ollut niin valoisaa ja pakkasetki on vähän hellittäny ettei oo sitä rotsia tarvinu pitää. Peltolenkkeily on kyllä kivaa, mä saan juoksennella ja säntäillä vapaana. Oon myös kaivellu korvien välistäni jo hetkeksi unohtuneen hoffihepulin ja viihdyttänyt emäntää sillä varsin sujuvasti. Alan olla siinä jo aika PRO!! Annan tässä nyt kaikille karvakorville hyvin tiivistetyt ohjeet siitä, kuinka hepuli toimii:

1. Jos oot sisätiloissa, yritä päästä ulos. Järjestä vaikka "apua-mulla-tulee-ripuli" shöy: pyöri emännän jaloissa levottomasti, takakroppa hieman kyyryssä. Vingu ja vikise, katso ulko-ovelle päin, paina persaus TIIVIISTI kämpän uusimpaan mattoon. Pitäis tehota. Jos emäntä on niin daiju ettei tajua, kynsi ulko-ovea siitä rivan kohdalta. Toimii varmasti.

2. Kun pääset ulos, käy nyt edes muodon vuoksi kusasemassa lähimmän puun/käpin/minkä tahansa juureen.

3. Sitten vedät piiiiiitkän nuuhkaisun raitista ulkoilmaa ja pyöräytä silmiä villisti ympäri pari kertaa

4. Vilkaise emäntää kysyvästi, mutta älä jää missään tapauksessa odottamaan lupaa

5. Vedä korvat luimuun ja pistä ykkönen silmään ja eiku menoks!! Paina perse mahdollisimman alas ja juokse niin kovaa ko ikään pääset. Tarkotuksena siis on että se sun ahteri suorastaan hipoo maata.

6. Tärkeää on myös huomioida etujalkojen asento: niiden pitää haroa eri suuntiin, toinen kauhoo vasemmalle ja toinen oikealle. Tämä ehkä kuulostaa mahdottomalta ja voi aluksi tuntua hieman vaikealta toteuttaa, mutta dontvori, harjoitus tekee mestarin.

7. Sitten vaan pingot "hullunkiilto" silmissä (ja silmät edelleen vähän nurinpäin) vaikka taloa ympäri sen 10 kertaa. Tai ihan niin kauan ko kunto kestää!

8. Lisää tyylipisteitä saat, jos kierrät emäntää. Ole kuitenkin varuillasi sillä tämä hieman pienempi ympyrän kehä saattaa aiheuttaa vaikeuksia hepulin puhtaaseen suoritukseen. Saatat esim. kellahtaa kyljellesi, muista kuitenki nousta nopeasti ylös ja jatkaa toimintaasi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

9. Extra-pojot kilahtaa kassaan kun muistat että kielen tulee roikkua koko ajan toisella poskella ja mahdollisimman pitkällä

10. Sitten kun kunto loppuu, ja emäntääkään ei enää naurata, suorita hepulin loppusilaus: rojahda kesken hurjimman vauhdin suoraan emännän jalkojen juureen. Ja HUOMIO, asento on erittäin tärkeä: etukropan ja takakropan tulee ehdottomasti sojottaa eri suuntiin. Ihan kuin sut olis väkisin väännetty kieroon. Ja sitten, ota emäntään katsekontakti, pidä kieli edelleen mahdollisimman pitkällä suusta, läähätä isosti, ja näytä maailman onnellisimmalta ja kilteimmältä pikku koiralta.

Tossa vanhassa viime syksyn kuvassa mulla nyt ei ihan täydellinen toi loppusilaus asento ole, mut osviittaa siitä saa! Emäntä oli niin hijas sen kameransa kans... Että ei muutako reenaamaan!!! Hyvä siitä tulee =) Jos tarviitte lisää vinkkejä, tai tarkennuksia ohjeisiin, niin ei muutako postia allekirjoittaneelle.

t. Luka - the - hepuliexpertti

Keisarin uudet vaatteet.

Jee, sain uudet vermeet! Kävin emännän kans tän Mustista ja Mirristä ostamassa. Mä kyllä ihastuin semmoseen punaseen haalariasuun, mut emännän mielestä se ei ollut katu-uskottava. Mutta kyllä nyt tarkenee aamulenkilläkin, mahtavaa! Emäntä nyt ei kyllä oikeen kuulemma nauti näistä meidän yhteisista lenkeistä, siis ku mulla on toi rotsi päällä. Mä en vaan osaa olla sen kans... piehtaroin ja kierin ja hyörin ja pyörin, ja kiskon remmiä, toisinsanoen oon unohtanu käytöstavat ihan kokonaan, mut emäntä vakaasti uskoo ja luottaa että joku päivä tajuan lopettaa sen ja olen taas oma ihana itseni. Tänäänki sain siinä remmin päässä oikeen kunnon hoffihepulin!!! Emäntä-parka näytti jo siltä että se saa hermoromahduksen ja pisti istumaan lumihankeen ja aiko jämähtää siihen jos en rauhotu. Lyötiin sit kättä päälle, että kuljen nätisti loppumatkan... muistin sen lupauksen ainaki siihen asti kunnes tuuli riepotteli jonku roskan siihen pyörätielle... ;) Kjehkjeh...

Ei mulla muuta, meen nyt pötköttään tohon ulko-oven viereen. Täällä on hieman lämmin kun emäntä taas lämmitti takkaa niin että se hehkuu melkeen punaisena! Ajattelis välillä vähän muaki noissa touhuissansa...

t. Luka - the - Rotsimään

P-P-P-P-Pakkasta!

Hyi KAMALA! tulin just emännän kans ulkoa, ja siellähän vallan töppöset jäätyy! tai no, nyt ei ollu kuin -20, mut eilen aamulla oli -27.7 C. Meinas siinä jo usko loppua kesken ko ensimmäisen kerran nuuhkasin sitä ilmaa, härregyyd, räkäki meinas reikiinsä jäätyä. Emäntäki oli michelin-takkinsa, piippalakkinsa ja villahuivinsa kans ko lumiukko, ripsiä myöten jääsä. Ja minä raukka, raukkaparka sisäkoira, jouduin vain ulos ilman takkia ja kenkiä!! Aivan tajuttoman taukkia porukkaa joskus nuo ihmiset, eikö nyt voi tajuta että mulle tulee kylymä?! Emäntä kyllä mutisi sieltä villahuivinsa suojista että heti perjantaina kun sillä on vapaata se lähtee kahteleen mulle vaatteita. Ja varsin pikasesti mä kyllä sit ne pakolliset ulkohommelit hoidin, että ei sielä kyllä turhia kuuhisteltu.

Viikko on meillä mennyt kaikin puolin mukavasti. Sunnuntain käytiin noitten kakslahkeisten ystävien kesämökkityömalla saaressa. Jääsähän se meri tietysti oli, etten uimaan päässy, mutta pääsinpäs moottorikelkan kyytiin! Se oli eri jänskää hommaa se. Niillä oli semmonen reki kelkan perään, ja sielä mie emännän kans pönötin sen parin kilsan matkan. Aluks mulla vähän hirvitti, varsinki ne töyssyt, mut sit ku emäntä oli kuitenki ihan lunkisti ja piti musta kovaa kiinni etten tipu, niin mäkin vähän rauhotuin. Siellä mökillä oli kyllä kivaa. Sain leikkiä niitten lasten kans ja sainpa vähän nuotiolla paistettua makkaraaki! Oli kyllä tosi namia, toivottavasti mennään pian uudestaan.=)

Ja tiistaina oli perinteisesti treenipäivä. Paikalla oli mun lisäks vaan Baksi, että oli kyllä tilaa ja lääniä touhuta. Silti mie herpaannuin yhessä välissä, ja karkasin kesken seuraamisen Baksin perään. Baksiltaki meni siinä vähän pasmat sekasi ko mie säntäsin sen lähettyville, mutta silti me kumpiki toteltiin komentajiamme ja mieki siivosti lönkötin sit emännän luo takasi ko se mulle häjisään alko kiljua. Enkä siis käyny sen tarkemmin Baksia härnäämäsä. Sit ku nuo ihmiset alko puimaan sitä asiaa tarkemmin, ne huomas että se lelu jolla Baksi just sillon leikki, ko mä sen luo lähin, oli just samanlainen ko mun lelu. Kai ne teki siitä jonku johtopäätöksen että mie oisin muka sen lelun perään lähteny.. höpöhöpö, mä oisin vaan halunnu leikkiin mukaan!!! =)Emäntä oli kuitenki sitä mieltä että pitäs nyt keskittyä enempi tuohon häiriön alla treenaamiseen ja se aiko ens kerralla nakittaa jokaisen vuorotellen mulle häiriöks. Saa kyllä varata taskut täyteen lihapullia! Harjoteltiin sit Baksin kans myös näyttelyringisä juoksua ja vähän muutenki näyttelytouhuja. Me kun ollaan Baksin kans menossa Vaasan kv-näyttelyyn huhtikuussa. Emäntä ilmotti mut myös toukokuun Oulaisen ryhmänäyttelyyn. Kattoos miten poijjaan käy! Vaasaan päästiin vielä nuorten luokkaan, mut Oulaiseen luokka onki jo avoin. Huhhuh..

eipä mulla muuta. Odotan jännityksellä minkälaista toppavaatetusta tuo emäntä mulle huomena hakee. Koittakaa tareta!

Ja Buick-mummolle kiitos terkuista!

t. Luka - the - Lumimies

Helemikuuta.

huhhahhei, taas on reilu viikko mennyt ihan vilauksessa. Täälä oli toissa viikonloppuna maakuntahiihto-kilpailut. Emäntä päätti lähtiä näyttään mulle ihimisiä ja hinas mut jo ennen puolta päivää tärisevin käsin tuohon kylille. Tärisevin käsin siks, että se kotiutu sunnuntai-aamuna vasta kello 5 kotia!! Oli kuulemma ollu jossain kaverin kuorojamituksissa... venähti sitte taas. Silti se yllättävän pirtiänä nousi jo 9 jälkeen ylös ja tosiaan ennen puolta päivää oltiin jo liikenteesä. Tepasteltiin sinne kylille, ja olihan sielä vähän normia enempi nuita kakslahkeisia. Ihan kyllä kuuliaisesti jolokottelin emännän vierellä, ko se niin käski, mut kyllä mie välillä yritin silleen vaivihkaa nuuhkutella niitä ohikulkijoita kun menivät vaan tarpeeks läheltä. Ja varsinki ne pienemmät ihmiset oli kiinnostavia. En mie sitte kuitenkaan hirveitä jaksanu touhata, sielä hengattiin vähän aikaa ja sit köpsöteltiin takasi kotia. Kotimatkalla suoritin pari syvänmerensukellustreeniä katuojaan jossa oli puolimetriä lunta. Se oli ihan ratkiriemukasta ja saaliiksi sain muutamaan kertaan niistettyjä räkäliinoja. Ne on sitte ehkä maailman parasta herkkua!!! Mie RRRRRakastan räkäliinoja!! Emäntä ei kyllä ilahtunu mun löydöistä yhtään, vaan kielsi syömästä niitä. Varsinainen ilonpilaaja!

juu ja emäntä meni sit viime maanantaina takasi töihin sen sairaslomailun jälkeen. Mie olen täälä aikani kuluks touhunnu vaihtelevalla menestyksellä, oon taas askarrellupaskarrellu niitä hammastikkuja ja yks päivä huomasin että emäntä oli unohtanu laittaa pyykkikoneen pääälle. Tyhjensin sit ne likapyykit siihen lattialle sieltä koneesta, että se tajuais laittaa ne pyörimään kun kotiutuu. Haisihan ne kyllä vähän pahalle, en vihtiny sitten enempää niitä maistella...

Muuten kaikki ihan jees-mallillaan. Tänään oli treeni-ilta ja meitä oli hallilla kokonaista kolme koirakkoa. Oli kyllä mukavata kun oli tilaa temmeltää ja emäntä oli minuun tosi tyytyväinen ko en härvänny yhtään ja osotin edistymisen merkkejä paikallamakuussa. Siitä se oli ihan mega-häpi!! Ja muutenki olin muka erityisen kuuliainen. No, en viittiny paljastaa sille että se oikeesti johtu vaan niistä super-herkullisista lihapullista, mitä sillä oli mukana.. :D

eipä kai täsä sen ihmeempiä. Pari pikku "äksidenttiä" mulle on kyllä sattunu. Nimittäin, olin isännän kans yks ilta tossa takapihalla touhuamassa ja isäntä sit keksi alkaa pilkkomaan polttopuita. Siinä se kirveellä niitä paukutteli, ja mie pötkötin hangessa vähän matkan päässä kattomassa sen touhuja. Mutta enpä pötkötä kyllä ENÄÄ IKINÄ!! Sain siinä kölliessäni epähuomiossa halosta päähän!! Saamarin isäntä, sillä karkas se homma jotenki hanskasta ja se yks halon puolikas kalahti mua keskelle ottaluuta!! Voin kertoa että hieman SATTUI!! Vingahin ko mikäki yliäänikone ja juoksin nurkan taakse piiloon. Tästä lähtien kyllä kierrän isännän kaukaa ko sillä vaan on kirves kädesä, sehän on hengenvaarallinen olento!! Pitää muistaa kattoo tuon emännänki perään, ettei se vaan erehdy lähentelemään isäntää sillon ko se heiluu kirveen kans.. Ja sitte, emäntä tuumas jo hankkia mulle silimälasit ko mie kävelin yks ilta pahki lumihankeen! Ihan vaan epähuomiossa. Oltiin nimittäin tulosa emännän kans iltapaskalenkiltä ja toi naapurin rouva just kurvas autolla pihaansa. Mie käpöttelin ihan normisettivauhtia emännän vierellä kotia kohti, mut kiinnitin kaiken liikenevän huomioni siihen naapurin rouvaan. Ja niinhän siinä sitte kävi että tumpsahin siihen lumivalliin kopiks, minkä ne oli kasannu tienviereen. Tuuskahin kunnolla nenälleni ja emäntä nauro katketakseen. Reilua.

Tämmöstä mahtista mulle!!